Uusimmat blogit

Yhteystiedot

Anne Ojajärvi JALASJÄRVI
 anne.ojajarvi@netikka.fi 0500-797 600

Osat vaihtuvat vanhemmuudessa

Share |

Sunnuntai 9.11.2014 klo 14:09


Äitiydeltä ja isyydeltä, siis vanhemmuudelta vaaditaan nykypäivänä enemmän ja enemmän. Puhutaan perheiden valinnanmahdollisuuksien lisääntymisestä, mutta onko se lopulta sitä? Käykö niin, että luomalla uusia "perheystävällisiä" palvelumuotoja, lisätään vain yhteiskunnan kahtiajakoa. Niissä perheissä, joissa asiat toimivat, työnjaosta voidaan sopia luontevasti. Äiti hoitaa tietyt asiat ja isä toiset tietyt asiat. Neuvolaan, hammashoitoon, hoitovapaalle tai vanhempainiltaan lähtee se kumpi ehtii ja asia on sillä siisti. Kannattaako syyllistyä tai syyllistää, ellei toinen vanhemmista vain ehdi tai halua noihin osallistua? 

Kärjistän tietoisesti, mutta olen alkanut epäillä, että perheitä yritetään ohjata näillä toimilla tiettyihin muotteihin, jossa aitoa valinnanvapautta ei oikeasti olekaan, vaan tilalle astuvat velvollisuudet. Hoitovapaa ja kotihoidontuki on tärkeä instrumentti, kun pyritään säätelemään päivähoidon käyttäjien määrää. Vielä muutama vuosi sitten isä hoitovapaalla oli harvinainen näky, mutta asia on nyt vahvasti yleistymään päin. Eikä siinä mitään, jos niin päätetään perheessä toimia. Äidilläkin on nyt mahdollisuus keskittyä työhön ja rakentaa uraakin, kun aiemmin lapsiperheen vanhempien työhön panostaminen oli enimmäkseen isien juttu.

Mutta sen sanon, että pienten lasten kotona hoitaminen pitää aidosti pysyä perheen valintana, eli tarkoitan, ettei yhteiskunta saa luoda lapsiperheille sellaista painetta, että pienten lasten olisi paras kasvaa kotona mahdollisimman pitkään. Erityisesti tämä näkyy vammaisten lasten kohdalla. Usein vieläkin ihmetellään, jos vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhempi käy töissä. Kuitenkin, työ on aikuisuuteen liittyvä keskeinen asia, ja töissä on voitava käydä kaikissa perhetilanteissa, jos perhe on niin päättänyt. Lastenhoito pitää voida järjestää kunkin perheen tarpeen mukaan.

Tänä päivänä muistan erityisesti niitä vanhempia (myös äitejä), joiden mahdollisuutta osallistua oman lapsensa elämään rajoitetaan toisen vanhemman toimesta. Aikuisten väliseksi kiistakapulaksi joutuminen jättää lapsen mieleen ikuisen lommon. On selvää, että ristiriitoja syntyy, mutta lapsen tapaamisoikeuksien rajoittaminen, entisen puolison haukkuminen ja yhteistyökyvyttömyys huoltajuusasioissa ylipäätään ovat halpamaisinta touhua mitä tiedän. Sosiaalitoimisto on paikka, jossa asioista pitäisi sopia, mutta kuka puolustaa vanhempaa, joka asuu toisella paikkakunnalla? Väitän, että etävanhempi joutuu aina heikommalle. 

wp_20141025_19_08_34_pro.jpg

Tämän isän rooli on muuttunut vuosien varrella huolehtijasta huolehdittavaksi. Niin se elämä menee, osat vaihtuvat ja alamäki yllättää. Mutta tuo ilme ja asenne pysyy. Sinnikkyys, sopeutuvaisuus, hyvyys ja kiltteys katseessaan. Periksi ei ole annettu, eikä anneta. Hyvät asennekortit olen saanut, niillä jos en pärjää, niin en sitten millään. 

Onnea Isät!


Kommentit

17.11.2014 20:45  T.M

Onnea meille kaikille vahvoille ihmisille!!!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini