Uusimmat blogit

Yhteystiedot

Anne Ojajärvi JALASJÄRVI
 anne.ojajarvi@netikka.fi 0500-797 600

Laatua kohtaamisiin

Sunnuntai 13.3.2016 klo 21:40

Havahduin uutiseen, jossa kerrottiin suuren kaupungin antaneen 50 000 vastausta kuntalaisten lähettämiin asiakaspalautteisiin ja ehdotuksiin! Siis että kaupunki oikeasti vaivautuu vastaamaan ja olemaan yhteydessä asukkaaseen hänen esille nostamassaan asiassa. Kuulostaa melkein epätodelliselta, sillä joskus tuntuu, että kuntien omat asukkaat tulevat tärkeysjärjestyksessä vihoviimeisinä.

En tiedä ketään, kenelle palveluiden laatu olisi loppuviimeksi yhdentekevä juttu. Ikää myöden sitä on tullut itsekin aina vain vaativammaksi, ja huomauttaa huonosta yksityisestä palvelusta herkästi. Mutta: joku sentään vielä kelpaakin ja hyvä palvelu saa meikäläiseltä herkästi ansaitsemansa kiitokset :) 

Olkoon edellinen pienenä introna laatu-aiheeseen, sillä poikkeuksellisen paljon olen saanut viime kuukausina kuulla palautetta ja esimerkkejä täysin luokattomasti tuotetuista julkisista palveluista. Esimerkit liittyvät valitettavan usein sote-palveluihin tai varhaiskasvatukseen tai opetukseen. Vaikuttaa siltä, että tilanne on huonontunut. Viivyttelyä, "käsienpesua", piittaamattomuutta, huonoa käytöstä, epäammatillisuutta ynnä muuta. Tuntuu, että joidenkin kohdalla huonoon palveluun on niin totuttu, etteivät he sitä edes enää tunnista, tuskailevat ja yrittävät vain pärjätä omillaan.

Veronmaksajien sietokykyä koetellaan yleisesti erityisesti vammaisten, sairaiden ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palveluissa, niiden järjestäminen laadukkaasti tuntuu olevan aivan mahdottoman vaikeaa.  

Vaikka julkisella sektorilla on jo vuosia eletty niukkuudessa, ei sen pitäisi antaa vaikuttaa asiakkaiden henkilökohtaisesti kokemaan ja saamaan palvelun laatuun. Koulutetut ammatti-ihmiset, mitä mietitte, kun dissaatte asiakastanne? Syyttömiä ovat asiakkaat resurssipulaan tai kiireeseen, ei heille kannata kostaa. Niinpä rohkaisen kaikkia antamaan palautetta huonosta palvelusta heti ja suoraan paikan päällä - oli edessäsi sitten lääkäri tai muu tärkeä tapaus. Ei enää riitä, että ammattilaiset osaavat temput, vaan palveluammatissa on osattava olla ihmisiksi. Siitä se palkka maksetaan. Laadukas vuorovaikutus kohtaamisessa on olennainen osa ja sen myötä voi saada anteeksi monta mokaakin.

Olen vakavasti miettinyt laadun parannuskeinoa. Esitän auditointijärjestelmän lanseeraamista julkisiin palveluihin, erityisesti asiakastyön äärelle. Silloin puolueeton auditoija seuraisi työntekijän asiakastyötä arvioiden sitä useammalta kantilta. Kuulemani mukaan auditointi on Ruotissa jo pitkällä. Kela auditoi yksityisiä palveluntuottajiaan, ammatillisen sparrauksen nimissä uskon siitä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa.

Vai auttaisivatko julkiset kehut laadun nostamisessa? Jos niin uskot, kirjoita kehusi kommenttiin :) 

Trullikuva.jpg

 Tulevan Pääsiäisen kunniaksi trullikuva 80-luvun alusta. 

2 kommenttia .

Jäitä poltellen

Sunnuntai 31.1.2016 klo 20:54

Sotesta kirjoittaminen on tuntunut minusta jotenkin vaikealta. On tuntunut, että kaikki on jo sanottu moneen kertaan. Edellisen tai nykyisen hallituksen aivoitusten perässä ole oikein tahtonut pysyä vaikka tässä on yrittänytkin asioita aktiivisesti seurata. 

Vertauskuvallisesti voisi muotoilla, että sote-soppa on seissyt nyt taas useamman kuukauden lämpimällä hellalla.  Kun kaavailut itsehallintoalueiden määrästä ja rajoista piirrettiin kartalle, sen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään. Sote-ministeri Juha Rehula on useissa yhteyksissä vakuutellut, että kaikki on hallinnassa. Toivottavasti niin on. Rahoituskysymys on NIIN vaikea ja kompleksinen, että uskon vasta kun näen. Avoimien kysymysten ratkaisemiseen pitäisi nyt valjastaa kaikki parhaat hevoset ja pitää keskustelu kuumana, vaikka jäitä poltellen.

Hyvilläni panin merkille eduskunnan varapuhemies Paula Risikon ulostulon perjantain Hesarissa. Hän vaati, ettei sotea ja jättimäistä aluehallintouudistusta yritetä tehdäkään yhtä aikaa. Mielestäni hän on asiassa niin oikeassa kuin vain oikeassa olla voi. Ajan merkkejä kun seuraa, on selvää, että mammuttiuudistus on aivan liian suuri pala järjestelmällemme. Olenko pikkuisen pessimistinen? Jep. Puolueiden näkemykset, alueiden erilaisuus ja käytettävissä olevat rahat tulevat aiheuttamaan ylipääsemättömiä ristiriitoja suhteessa nökemyksiin kansalaisten tarpeista - viimeistään päätöksentekovaiheessa.   

Sote-kuntayhtymissä näyttää levottomuus lisääntyneen. Kuntapäättäjät haluavat varmistella asemiaan, vaikkei mistään voida olla varmoja. Täysulkoistuksia selvitellään ja toteutetaan nyt vauhdilla. Pihlajalinna houkuttelee kuntapäättäjiä päivystys-porkkanalla, niinkuin se pelastaisi kaiken. Päivystys alkaa olla oma erikoisalansa, tyytyväinen päivystyksen asiakas on vasta saadessaan vaivaansa asiantuntevaa hoitoa ja oikeat lääkkeet. Terveydenhuoltopalveluita ja lääkäreitä kyllä tarvitaan, mutta suunnitelmallisia sellaisia, erityisesti terveyden edistämistä tai kansansairauksien hoitoa ja pitkäaikaissairaiden seurantaa varten.

Suurten ratkaisujen aika ei ole nyt. Keskityttäköön kuntayhtymissä ja kunnissa tuottamaan parhaita palveluita nykyisissä rakenteessa, katseet tiiukasti maakunnalliseen sotessa. Kehittämisen nimissä tehdyt yhtiöittämiset, ulkoistukset tai suuret rakennusinvestoinnit ovat kaikki perustyöstä pois. Kiinnittäisin nyt erityistä huomiota lasten ja perheiden hyvinvointiin sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden palveluihin. 

WP_20160131_15_29_44_Pro.jpg

Luistelu on todella jees, vaikkei se helppoa ole. Peräseinäjoen Kalajärvellä oli valtava luistelubaana metsän keskellä. Keuruulla oli kilometritolkulla aurattua järven jäätä. Meilläkin järviä riittää. Eihän olisi hullumpi idea kokeilla luistelureittiä? Lamminjärvi? Säläisjärvi? Korvajärvi ainakin oli nätisti jäätynyt, kun siellä ennen lumisateita päästelin :)  

WP_20160131_15_30_20_Pro.jpg

Luistelubaanan pitää näyttää tältä, vaan ei teiden. Koko yhteiskunta haluaa nyt optimoida. Etujen perkaamiseen pitäisi vain sopia yhteiset säännöt.

 

1 kommentti .

Johan nyt on energiamarkkinat!

Sunnuntai 24.1.2016 klo 19:16

Päivän Ilkka julkaisi Sarka-liitteen. Tuli luettua se tarkasti kahdestakin syystä: maaseudun asiat painavat mieltä ja toimittaja Arto Takalampi on alallaan erittäin pro. Mm. energiantuotanto oli saanut ansaitusti runsaasti palstatilaa monen jutun verran. Kannattaa lukea! Jutut tarjosivat selityksen moniin kotimaisen energiatuotannon vaikeuksiin. Niinkuin tiedämme, sähkön hinta ja sen vaihtelut määräävät tahdin energiamarkkinoilla. Halpa tuontisähkö, kivihiili ja öljy huokuttavat, kotimaisuus ei riitä kilpailuvaltiksi kuin juhlapuheissa. Vaikka toisin voisi luulla, on metsähakkeen käyttö selvässä laskussa.

Aihe on iso. Kuljetusalaa koko ikäni seuranneena näkökulmani asiaan kumpuaa sieltä. Kysymys on jälleen kotimaisen energiatuotannon kokonaisuudesta, jonka ketjussa yksi tärkeä lenkki ovat kuljetukset, oli kysymys mistä tahansa polttoaineesta.

Oli pakko etsiä Valtioneuvoston sivuilta hallitusohjelma ja palauttaa mieleen tarkemmin, miten se onkaan linjannut strategisesti energiatulevaisuuttamme. Huoh mitä jargonia. Hallituksen kunnianhimo energiapolitiikassa näkyy (eikäsiinämitäänpahaaolejosmuutenollaanrealistisia) strategiassa: 2020-luvulla uusiutuvan energian käytön tulisi olla puolet koko energiantuotannosta, joka tarkoittaa kivihiilen käytöstä luopumista kokonaan ja öljyn käytön puolittamista. Lisäksi ladataan kovia odotuksia korkean osaamisen teknologioille ja uusia keksintojä odotellessa kotimainen tuotanto kriisiytyy.

Metsähakkeen käytön pitäisi nousta edelleen 15% vuosittain, mutta suunta on alaspäin. Ennakointi on ollut aivan mahdottoman vaikeaa kaikilla tasoilla. Alkaa tuntua, että yritykset ovat tehneet satsaukset liian aikaisin ja luottavaisina, tai sitten eivät uskalla tehdä investointeja ollenkaan.

Toivon todella, että edes keskustalaiset poliitikot olisivat riittävän rohkeita tekemään nopeita päätöksiä. Kysymys on tälläkin kertaa kilpailukykyyn vaikuttavasta asiasta. 

Monet lait tuntevat ilmaisun: mahdollisuus poiketa säännöksistä tilapäisesti. Kuljetusalalla en tiedä moisia poikkeuksia olevan. Ajo- ja lepoaikasäännökset ovat voimassa aina. Huoltovarmuuden nimissä kerätään meidänkin yritykseltämme vuosittain kalusto- ja kuljettajatietoja isojen kriisien varalle. Kysyn ja ehdotan: Voisiko esim. parin viikon tulipalopakkaset olla sellainen kriittinen jakso, jolloin energiaketjun toimivuus olisi voitava turvata poikkeamalla säännöksistä tilapäisesti? Eikö kotimaisen bioenergiahankkeiden tukeminen pitäisi ulottaa automaattisesti koko ketjua koskevaksi, myös kuljetuksiin? Parin-kolmen viime vuoden aikana on TEM tukenut hankkeita ainakin 120 miljoonalla. 

WP_20160117_14_56_08_Pro.jpg

Tämä kotikuusi joutuu energiaksi vasta sitten kun kaikki muu kasvusto ympäriltä on hyödynnetty. Toivottavasti ei ikinä.

vaalikevat_ja_kesa_2011_135.JPG

On tullut tavaksi, että vaalikauden alussa kansanedustajille tarjotaan kyytejä raskaalla kalustolla Arkadianmäelle. Jos joku edustaja vain on kiinnostunut, järjestän heti turvallisen työelämään tutustumishetken kotimaisen energiakuskin ja -yrittäjän arkeen. Sen verran tämä nykymeno huolestuttaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Ei jäädä lumeen makaamaan

Sunnuntai 17.1.2016 klo 17:16

Seinäjoen kaupunki julkisti perjantaina sivuillaan pari uutista, jotka antavat luvan odottaa uutta potkua kaupungin kehitykseen ja kiinnostavuuteen. 

Vihdoinkin. Julki lausutut yhteiset tavoitteet Vaasan kaupungin kanssa kasvukäytävän muodostamisesta alkaen Uumajasta Vaasan, Seinäjoen ja Tampereen kautta Helsinkiin ovat sellaista uutta, jota nyt kaivataankin. Otsikkotasolla kasvukäytävän pääpointit ovat logistiikassa ja liikenteessä, työllistämisessä ja yliopistoyhteistyössä. Kaupunkien tavoite on kehittää ja kehittyä erityisesti em. alueilla yhtä jalkaa ja vuorovaikuttaen. 

Toinen uutinen edusti kaupunkimasokismia. Piiska heiluu ja hiillostusta halutaan, itsensä haastamisen nimissä. Kriittisiä mielipiteitä ja suoraa puhetta suorastaan kaivataan strategiatyön tueksi. Ovatko seinäjokelaiset todella ymmärtäneet ja hyväksyneet sen, ettei pelkällä mukavuusalueella  ja samanmielisten kanssaihmisten kanssa keskustelemalla saa aikaan oikein mitään uutta? 

Niin. Kurikka on Etelä-Pohjanmaan toiseksi suurin kaupunki. Logistinen sijaintimme on oivallinen. Maataloutemme on maan vahviempien joukossa, teollisuutta ja yrityksiäkin löytyy, ynnä muuta ynnä muuta. Meillä on kaikki lähellä. Kolmostie, yksi maamme valtasuonista, halkoo uutta kaupunkia kymmenien kilometrien matkalta ja sen varrelle mahtuu kaksikin palvelukeskusta, Jalasjärvi ja Kurikka. Se on suorin tie Helsingistä Vaasaan ja sitä kautta Ruotsin puolelle.  

Mutta hei, pelkkä vahvuuksien toteaminen tai kuntaliitoksen käynnistymisen seuraaminen ei nyt enää riitä, vaan aktiivisiin, vahvuuksia hyödyntäviin toimiin pitää ryhtyä heti! Kaupunginjohtajan valinnasta tehty valitus oli todella viheliäinen temppu uudelle, vastasyntyneelle kaupungille. Johtajuusvaje jatkuu, kun hallinto-oikeuden päätöstä odotellaan. Todellisuudessa voimme vain arvailla milloin se saadaan. Odottelu on kaikkein kalleinta.

Uuden kuntalain täydelliseen voimaanastumiseen ja sote-alueiden muodostumiseen ei mene montaa vuotta. Kuntien rooli tulee muuttumaan radikaalisti, ja siihen pitää varautua pohtimalla mm. strategiset valinnat uudelleen. Kaupunginjohtajavalinnan ajoittuessa samoihin kuntaliitoksen kanssa, sovittiin yhteisesti, että kaupungin strategiatyö aloitetaan uuden kaupunginjohtajan valinnan varmistuttua. Kun katselen ympärilleni, alan olla toista mieltä. Strategian laatiminen pitää aloittaa välittömästi, muuten jäämme jälkeen muista. Eikä pahitteeksi olisi, jos mukaan huolittaisiin muutama kriitikkokin. 

WP_20160117_14_57_37_Pro.jpg

Ei jäädä lumeen makaamaan. Siinä kohmettuu ja kangistuu. Paras-lain tärkein anti aikoinaan oli kuntien yhteistyövelvoite. Mielestäni uuden Kurikan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat Ilmajoki ja Suupohjan kunnat. Yhteistyössä tulee Kurikan olla aloitteellinen ja avata peli. 

1 kommentti .

1.1.2016

Perjantai 1.1.2016 klo 18:17

Edellisestä blogimerkinnästä on aikaa monta kuukautta. Jotakin se kertoo eletystä elämästä. Suoraan sanoen olen potenut resurssipulaa. En siis tarkoita, ettei olisi ollut mitään sanottavaa - vaan päinvastoin. Hetken jo suunnittelin vlogistiksikin ryhtymistä, tiedä sitten, olisiko tämä päiväkirjan pitäminen sujunut hektisimmässä elämänvaiheessa suullisestikaan.

Opintojen loppuunsaattaminen kesän ja syksyn aikana vei ajan ja ohjasi kirjoittamisen voimavarat uudella tavalla. Kuntajohtamisen eettisyyden tutkiminen vei mennessään ja opetti tarkastelemaan johtajuutta uusin silmin, yhtäaikaa laajemmin ja tarkemmin. Entistä vaativammaksi muutuin. Kunnanjohtajan tehtävä on todella vastuullinen ja vaativa, ja sen takiahan siitä maksetaan. Johtajan asemassa olevalta saa vaatia konkreettisia näyttöjä tuloksista, tasokasta vuorovaikutusta joka suuntaan ja esimerkillistä käytöstä ylipäätään.  

Niin se vain on, että johtajuus on ominaisuus, jota ei kaikilla ole, vaikka muuten olisi mukava ihminen, koulutukset ja kokemuksetkin kohdillaan. Tarvitaan ripakopallinen paljon muuta - johtajuutta! Ehkä kirjoitan aiheesta myöhemmin enemmän. Arvoista, hyvästä hallinnosta, integriteetistä, julkisuuden ja avoimuuden suhteesta, kunnallishallinnon korruptiosta, johtamisesta ja johtajan intresseistä riittäisi jaettavaksi ajatuksia.

WP_20160101_15_44_13_Pro.jpg

Itsenäistä Jalasjärven kuntaa ei enää ole. Se on tosiasia. Totta on myös, että alueemme kuuluu nyt Kurikan kaupunkiin. Huolimatta näkemyseroista johtuvista turbulensseista, olen edelleen hyvilläni, että kuntamme pakkoliitos toteutui juuri Kurikan kanssa, kun liitos oli kerran pakko oli tehdä.

Syksyn aikana yhdistyvän kaupungin päätöksenteko on lievästi ilmasiten ontunut, johtuen varmasti monestakin syystä. Muutosjohtajuuden vaje on ainakin ollut ilmeinen ja viimeiseen saakka joidenkin luottamushenkilöiden mielissä vallinnut kova kova halu säilyttää lautakunnat ja kaupunginhallitus mammuttikokoisina ovat hämmentäneet melkoisesti. Onneksi niin ei käynyt, vaan toimielimet jäsenineen voivat aloitella vaativissa tehtävissään kompaktin kokoisina. Epävarmuuden ja voimakkaan henkilökohtaisen edunvalvonnan aikojen pitäisi olla nyt ohi. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen kaupunginjohtajavallinasta pitäisi tulla nopeasti, sillä keskeneräinen valitusprosessi on kuin käsijarru. 

Luottamustoimessani, Kurikan kaupunginvaltuuston jäsenenä, vaadin uutta kaupunkia hoidettavan vastuullisesti ja taloudellisesti, koko kaupungin etu huomioiden. Uhmakkaat puheet yksittäisen kaupungin osan (Jalasjärvi, Kurikka tai Jurva) etujen puolustamisesta kuulostavat lähinnä naiiveilta. On tärkeä ymmärtää, että vain koko kaupungin edusta huolehtimalla puolustamme oman kylän väkeäkin parhaiten. Vain vastuuton luottamushenkilö sortuu nyt valtapolitikointiin.

WP_20151229_22_32_40_Pro.jpg

Kuvan enkelipatsaat on tehnyt jalasjärveläinen taiteilija Tarja Salonranta. Ne ovat osa henkilökohtaista enkelikokoelmaani, jota olen vuosien aikana hiljalleen kartuttanut. Kokoelmani uusin tulokas on tuo pidempi, pikkusiipinen työ. Vaikka siivet ovat pienet, ne ovat vahvat ja kasvamaan päin :) 

PARHAINTA UUTTA VUOTTA 2016!

" My angel says: start moving, so I can start blessing".
                                 - Paolo Coelho-

 

1 kommentti .

Suomen parhaaksi

Sunnuntai 31.5.2015 klo 12:28

Jalasjärven ja Kurikan kuntaliitospäätöksestä on kulunut vuosi. Yhdistyminen on käynnistynyt hitaasti ja takkuillen. Sopii kysyä, miten on johdettu, kun perustavanlaatuisissa asioissa kompastellaan. 

Kurikan johtamisen kysymykset ovat ajankohtaisia nyt, kun hakukierros kaupunginjohtajan virkaan on päättynyt ja hakijoiden nimet ovat selvillä. Suostumuksensa antaneiden nimiä ei ole tidossa kuin harvoilla, mutta koska kysymyksessä on näinkin julkinen tehtävä, on ne julkaistava nopeasti. Mustat hevoset kaupunginjohtajien hakijoiden joukossa eivät oikein kuulu enää tähän päivään.

Kun alkoi näyttää siltä, että kohtalomme olisi pakollinen kuntaliitos, auttoi asiaa hyväksymään se, että kuntaliitos on mahdollisuus luoda jalasjärveläisille jotakin nykyistä parempaa, ei huonompaa. Poliittinen tahto muotoiltiin niin, että uuden kaupungin tulisi olla Suomen Paras kaikilla mittareilla. Eikä vähän mitään, minusta se on ainoa oikea tavoite edelleen. Suomen Paras kunta on toki ilmauksena hieman leikillinen ja vaikea määritellä, mutta olkoon se viestinä siitä, ettei työ kaupungin kehittämisessä tule  koskaan valmiiksi.

Työtä siis pitää tehdä ankarasti, että edes lähelle tuota tavoitetta päästäisiin. Yhdistymishallitus on kokoustanut muutaman kerran, yksi valtuutettujen seminaari on pidetty ja joitakin työryhmiä on kokoontunut keskeisimpien hallinnonalojen asioiden ympärille. Päävastuun asioiden etenemisestä sekä julkisuudesta kantavat kaupunginjohtaja ja kunnanjohtaja sekä Kurikan ja Jalasjärven valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat. Keskeisimmistä linjauksista ja marssijärjestyksestä on sovittu ja sovitaan heidän kesken.

Turbulenssia on ollut. Hyvä asia on, että maakuntalehden uutisointityyli on viimeisimmissä jutuissa muuttunut raflaavasta asiallisempaan suuntaan. Vielä kun asiatkin saadaan tärkeysjärjestykseen, niin hyvä tästä tulee.

wp_20150408_18_35_57_pro.jpg

Kivistönkylän risteyksestä on poistettu kevään aikana stoppi. Symboliikkaa sen verran, että pakollinen pysähtyminen poistettiin ja kolmio, eteenpäinmenon salliva merkki tuli tilalle. Turhat hidasteet pois :)

Uudelta kaupunginjohtajalta pitää vaatia paljon. Ensisijaisesti on löydyttävä johtajuutta ja korkeaa hallinnon osaamista, jonka myötä reflektiivisyys omassa toiminnassa voi toteutua. Lisäksi tarvitaan eettistä herkkyyttä, koeteltua integriteettiä ja kunnianhimoista työotetta. On hyvä muistaa, että kaupunginjohtaja on johtaja sekä virkansa puolesta että poliittisesti. Tarvittavan nippelitiedon kaupungin eri toiminnoista ehtii sitten hankkia työn kautta. Tärkeintä on, että johtamisen perusasiat ovat kunnossa ja työn jälki sen mukaista.

 

3 kommenttia .

Hela Kela

Torstai 14.5.2015 klo 9:40

Äitienpäivän Ilkassa oli iso juttu Kelan hoitoon v. 2017 alkaen siirrettävästä toimeentulotuesta ja alkuviikosta vielä isompi juttu alueemme kuntien omaishoidontuesta. Hyvä kun kirjoitetaan! Kovetut ovat suunnitelmat Kelan suhteen. Tulkkipalvelut siirtyivät jo 2010 ja puolueet lienevät liikuttavan yksituumaisia myös omaishoidontuen siirtämisestä Kelan valtaan niin pian kuin mahdollista. Asiakaskuntaa kun kuuntelee, alkaa tuntumaan, että ollaan haukkaamassa liian suurta kakkua.

Voi voi :( . Olen huolissani tukeen oikeutettujen asiakkaiden puolesta, lasten ja aikuisten omaishoidettavien perheistä. Usean vuoden ajan, johdonmukaisesti ja aina kun on ollut mahdollista, olen vastustanut hinkua siirtää omaishoidontuen maksamista pois kunnilta. Kulmat ovat kohonneet valtakunnantason poliitikoillakin, kun en ole yhtynyt heidän jaloihin puheisiinsa tasapuolisuudesta ynnä muusta hötöstä omaishoidontuen maksamisessa. Muistan keskustelleeni asiasta myös Paula Risikon kanssa, joka ymmärsi pointtini, Keskustankin joukoista on nyökytelty ymmärtäväisesti, mutta se siitä.

Ai miksikö pidän parempana pitää omaishoidontuen (ja nyt myös perustoimeentulotuen) maksamisen kunnilla? Lyhyen kaavan mukaan: saajalle on aivan se ja sama mistä raha tulee, kunhan se tulee ja on kriteerien mukaan oikein myönnetty. Olen toki sitä mieltä, että kriteerit tukien myöntämiseen on yhdenmukaistettava, mutta siihenkään ei tarvita Kelaa ja kalliita tietojärjestelmien muokkauksia, vaan yhtä hyvin homma voitaisiin ohjeistaa uudelleen kunnille.

On muistettava miksi omaishoidontukea ylipäätään maksetaan? Tavoitehan on, että omaisia tuetaan hoitamaan läheistään kotona kalliiden palveluyksikkö - ja laitoshoidon sijaan. Omaisille asia on ennen muuta arvovalinta ja niin soisi olevan kunnillekin. Eli määrärahat riittäviksi kuntien budjetteihin ja kuntayhtymille haaste tehostaa jostakin muusta! On suorastaan naurettavaa luekea perusteluna, että raha ei riitä tähän! Suhteutettuna kalliisiin laitosrakennusinvestointeihin ympäri maata omaishoidontuessa puhutaan valtakunnan tasolla pikkusummasta, vaikka määrät nykyisestäänkin tuplaantuisivat. 

wp_20150514_09_18_52_pro.jpg

Järjestelmässämme kunnan käsi on aina alimpana vanhusten, sairaiden ja vammaisten hoidossa. Kunnan vastuulle asiat kiertyvät joka kautta ja siksi kunnalla pitäisi olla myös työkaluja palveluiden säätelyyn. Kuntoon saatettavaa siis olisi: omaishoidontukea ei pitäisi joutua jonottamaan ollenkaan. Tukipalvelut, omaishoitajat vapaapäivien turvaamiseksi pitäisivät olla kunnossa, omaishoidontuen tason arvionti ja omaisen ohjaus pitää pysyä kasvollisena, ei missään tapauksessa kirjallisena menettelynä, joka Kelan palveluissa ainakin nykyään on vallitseva käytäntö. Tasapuolisen huonoksi palvelujärjestelmä on helppo muuttaa. UGH. 

wp_20150514_08_30_13_pro.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Luottamus, avoimuus, vastuu ja työ

Lauantai 2.5.2015 klo 10:19

Juha Sipilä osui naulan kantaan nostaessaan luottamuksen hallituskumppaneiden valinnassa prioriteettien kärkeen. 15 täsmäkysymyksen lista taisi ensin hämmentää monessa puolueessa - teemat, joilla vaalimenestystä tavoiteltiin ja kannatusta saatiin, pitäisi nyt siirtää käytäntöön ja aloittaa varsinainen työ maamme eteen yhteistyössä usean puolueen kanssa. Vastuu painakoon kaikkia puolueita!

Arvostan todella Sipilän politiikkaan tuomaa uudenlaista tärkeysjärjestystä, arvojen huomioimista, jossa luottamuksen kanssa keskeisenä on avoimuus. Avoimet kysymykset puolueille, julkisuus vastauksissa ja niiden analysoinnissa. Kirjallisten vastausten edessä on vaikea venkoilla.

Vastuullisuutta voidaan arvioida vain avoimuuden kautta. Suurella mielenkiinnolla odotan, miten hallitusneuvottelut etenevät. Erityisen seuraan perussuomalaisten kimmurtelua, tohtivatko he ottaa vastuuta vai ei?  

Olen mielessäni analysoinut vaalitulosta ns. makrotasolla, pohtien puolueiden menestyksen kaavaa. Ymmärrän perussuomalaisia: en edelleenkään usko, että heillä on hallitukseen suurta hinkua - kannatushan näkyy säilyvän parhaiten oppositiossa!

Tunnustan, että odotin Etelä-Pohjanmaalle Keskustalle parempaa tulosta ja vaalipiiriin kuudetta paikkaa. Lisäksi on surkuhupaisaa, ettei mukana ole ainuttakaan naista. Onko niin, että erityisesti Keskustan ehdokkaisen tapa kampanjoida suureellisesti syö kannatusta toisesta päästä? No, neljä vuotta on aikaa pohtia uutta tapaa tehdä vaalityötä ja luoda vaalipiirien ehdokasasetteluun sellaiset periaatteet, että niillä voidaan vaikuttaa yhteisen tavoitteen toteutumiseen. Naisten tilanne näyttää keskustassa olevan tällä hetkellä muihin puolueisiin verrattuna selvästi heikoin.

kesa_2012_007.jpg

Minun mieltäni lämmittää nyt erityisesti politiikan arvoihin ja eettiseen johtamiseen liittyvä keskustelu. Voitava politiikassakin on luottaa, toisiin ihmisiin ja puolueisiin, ennen muuta siihen että voidaan keskustella ja vaihtaa mielipiteitä vaikeistakin asioista. Hyvä tästä tulee :)

 

Kommentoi kirjoitusta.

Uuteen aaltoon

Sunnuntai 19.4.2015 klo 17:48

Olin kuluvalla viikolla kypärä kallellaan. Ystäväni kommentoi tilannettani lyhyesti yllä olevan otsikon sanoin. Mikä optimismi ja usko noihin kahteen sanaan sisältyykään! Viesti oli selvä: odota ihminen uutta aaltoa, joka varmasti tulee ja antaa mahdollisuuden - nostaa ja kantaa eteenpäin, ei taaksepäin.

Elämässä tapahtuu tällä hetkellä paljon. Tänään huipentuu mittava puolen vuoden ponnistus - vaalipäällikön tehtävä erinomaisen ehdokkaan, Anne Niemen vaalikampanjassa. Toivon todella, että työmme tuottaisi tavoitellun tuloksen, uuden kansanedustajan meitä palvelemaan.

Edelleen, agendalla on paljon toteuttamista vailla olevia asioita, ja hyvä niin. Jalasjärvi - Kurikka -kuntaliitos tarvitsee laajemman tuen edetäkseen kuntalaisten eduksi, muutoin on vaara, että alkuperäinen tavoite, Suomen parhaan kunnan muodostuminen jää toteutumatta. Vuorovaikutuksesta riippuu paljon miten asioissa edetään. Samoin siitä, miten viranhaltijat ja luottamushenkilöt mieltävät roolinsa ja toimivat. Kahden eri kulttuurin yhteensovittaminen vaatii todellista johtajuutta ja vahvaa etiikkaa, johon kuuluu avoimuus ja demokratian kunnioittaminen. Kysymys on tärkeä, sillä kuntaliitos on asiana niin valtavan suuri.

Liitosvalmistelut ovat käynnissä monella saralla eikä ristiriidoiltakaan ole vältytty. Analyysini on, ettei kuntien välisiä valmistelevia keskusteluja ole käyty sittenkään riittävästi. Viranhaltijoiden pitäisi oppia tuntemaan toistensa paremmin ja kokoontua keskenään, samoin kuin luottamushenkilöiden. Olen useasti vaatinut luottamushenkilöiden neuvottelujoukkoa ykköspuheenjohtajistoa (valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat) laajemmaksi, mutta toteutus on vielä ontunut. En yhtäkkiä tiedä muuta tämän kokoluokan asiaa, jota näin pienellä porukalla yritetään viedä eteenpäin. 

wp_20150405_16_21_49_pro.jpg

Muutaman tunnin kuluttua on selvillä, kenen johdolla maamme lähtee uuteen aaltoon. Tärkeintä on, että kasvollinen IHMINEN aletaan huomioida viimeinkin. Viime ajat on keskitytty soteen, koulutukseen, hyvinvointiin, yhteiskuntaan, elinkeinoelämään ja yrityksiin, vientiin ja tuontiin. Instituutioihin, joilla ei ole kasvoja. Tärkeitähän nuo aiheet ovat kaikki tyynni, mutta kaipaan konkretiaa. Kaikkien päätösten vaikutukset kun kantaa aina joku elävä, inhimillinen olevainen.

Eläköön elämä!

Kommentoi kirjoitusta.

Huolestuttaa

Sunnuntai 18.1.2015 klo 15:44

Onhan tämä melkoista menoa. Joka puolella tapahtuu sitä sun tätä.

Huolestuttaa. Miten korjataan valtiontalous, julkinen velkaantuminen, kuntien talous, tienhoidon jama, ihmisten jaksaminen, sote-soppa, terrorismin uhat, maailmanrauhan tila, julkisjohtamisen ettinen puoli, kotimaisen ruoan tuottajat, väkivaltaiset teot, lapsiperheiden tilanne, vammaisten kohtelu, lomautukset, tietoverkkojen tila, Venäjänsuhteet, päättämisen vaikeus ja se kun mikään ei riitä.

Päivän ilkan kun avasi, lateli kokenut kuntaselvittäjä Laesterä (joka myös Jalasjärvellä hyvin tunnetaan) synkeitä sanoja kuntien tilanteesta. Hän tarjoili lääkkeeksi kuntaliitoksia tulokriisiin, siihen, kun rahat eivät riitä. En kyllä vieläkään ymmärrä, mitä autuutta kuntaliitos tuo tuohon asiaan. Toinen ehdotus oli kuntalakiin lisättävä velkakatto. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että meillä kuntatoimjoilla karkaa helposti mopot käsistä, kun aletaan suunnitella jotain uutta ja ihanaa. Halutaan panna paljon kerralla kuntoon, vaikkei niin suurta tarvetta olisikaan. Ja tähän kun lähtevät virkamiehet mukaan omaa suosiotaan varmistellakseen, tulee tilaanteesta patti. Mutta velkakattoko on ainut tie, jolla kuntien menot suitsitaan? Olen pettynyt jos emme päättäjinä parempaan pysty.

Nyt on nähty isompi kunta, oikein maakunnan keskus, joka ei sekään voi hyvin, vaikka kuntaliitoksia on tehty useampikin. Reilua oli kyllä viimeinkin tunnustaa julkisesti Seinäjoen kasvukivut, jossa ei sinällään ollut yhtään mitään uutta.

Kasvukivut ovat tuttuja myös yrityksessä. Tiedetään, että kun pieni nyrkkipaja yrittää kasvaa isommaksi, joutuu talous kuralle melko helposti. Siksi vastuun sysääminen yrityksille työllistäjinä ja yhteiskuntavastuun kantajina tuntuu epäreilulta. Paradoksi on selvä. Firmat panevat likoon omia rahojaan ja riskeeraavat, kuntien elinkeinovirkamiehet intoilevat muiden rahoilla.  

Olin kuluneella viikolla pankin tilaisuudessa, jossa pankinjohtaja korosti, että kulupuolen kuri takaa kilpailukyvyn parhaiten. Minun ehdotukseni on, että kunnissa pitäisi harjoitella notkeutta ja nopeutta etsiä uutterasti joka päivä uusia tapoja tehdä asioita. Keskittyisin kunnissa perustehtävään, ihmisten elinolojen ja lakisääteisten palveluiden hiomiseen. Ja kun väestörakenne muuttuu, tehdään suosiolla ja heti muutoksia.  

img_1378.jpg

Tulevaisuus on Rocky Road, ei niin pahaa, jottei vähän hyvääkin ;) 

On aika keskittyä pitämään omista huolta.

 

1 kommentti .

Ennakointia ja huolehtimista

Tiistai 6.1.2015 klo 21:19

Ei ole valtakunnassa kaikki hyvin. Yhteiskunnan menosta on viimeisten kuukausien aikana välittynyt jotenkin hallitsematon kuva. Vaaleja odotetaan, eikä kukaan oikein nyt hengitä - ei hallituspuolueiden leireissä eikä oikeastaan oppositiossakaan. Virheiden mahdollisuus tiedostetaan ja ne halutaan pitää minimissään.

Olen ollut jo vuosia hyvin kiinnostunut kansallisesta huoltovarmuudesta ja sen ylläpitämisestä. Myönnän, etten varmasti edes ymmärrä huoltovarmuuden kaikkia osia, mutta otsikkotasoisesti kiteytettynä se on varautumista huolehtimaan oman maan asukkaiden hyvinvoinnista ja yhteiskunnan toimivuudesta kriisin kohdatessa. Hyvin keskeisiä asioista huoltovarmuudessa ovat energian saannin turvaaminen, lääkintä ja terveydenhuolto, ruokahuolto, logistiikka ja tietojärjestelmien toimivuuden varmistaminen. Mukana on monta eri tason toimijaa, velvoitevarastoja esim. lääkkeistä ylläpidetään kuntakohtaisesti, yritysten työntekijöille on varattuna omia rooleja kriisien ajaksi.

Vuodenvaihde yllätti pankkien tietojärjestelmien osalta. Systeemi onnahti pahemman kerran ja vähän aiemmin tuskailtiin puhelinverkon kaatumisen takia. Kyberturvattomuudesta tuli hetkessä konkretiaa kaikille. Maallikon on huono analysoida, olisiko palvelujenestohyökkäykset olleet torjuttavissa varautuen, mutta hyvää teki huomata, että pankit hetken hämmingin jälkeen reagoivat avaamalla puhelinpalveluita ulkomailla oleville asiakkailleen ja pyrkivät reagoimaan muuttuneeseen tilanteeseen aktiivisesti.

Huh huh, jos e-reseptijärjestelmä tai Kelan verkosto kaatuu. Tai sähkö lakkaa virtaamasta tai tietoverkot jumittuu. Pankki kohteena oli aika paha, epävarmuus lisääntyi, ovatko eurot oikeasti turvassa? Oravannahoillako sitten maksetaan jos tiedostot romahtavat?

wp_20141226_17_30_16_pro2.jpg

Tämä sydänotsainen friisiläisvasu asuu naapurin navetassa. Minäkin käyn näitä joskus hoitamassa. Uskon omavaraisuuden voimaan näinä aikoina entistä enemmän. Maana korkea omavaraisuusaste ruuassa ja energiantuotannossa on kullanarvoista. Sama koskee yrityksiä: ne, jotka ovat ulkopuolisen avun varassa mahdollisimman vähän, ovat vahvempia yhteiskunnallisen hädän hetkellä.

wp_20141220_11_18_24_pro.jpg   

Toinen kuva on joulunalta Santahaminasta, Kaartin jääkärirykmenttiin muuttaneen urheilukoulun pihasta. Huikea alue kaikkineen. Huoltovarmuus ja maanpuolustus kulkevat käsi kädessä ja molemmissa asioissa vaaditaan suurta epäitsekkyyttä. Sitä meidän tulee harjoitella jokaisen, erityisesti politiikassa mukana olevien.

Pidetään liput korkealla!

jk. En päässyt vieläkään siihen, mistä halusin myös kirjoittaa, mutta ehkä ensi viikolla.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Peliin katsomisen paikka

Sunnuntai 28.12.2014 klo 13:35

Tässä vaiheessa uudella vuodella on tarjottavanaan vain mahdollisuuksia. Omista valinnoistamme riippuu pääosin, miten tarjolla olevien mahdollisuuksien kanssa käy: onnistummeko hyödyntämään ne vai päästämmekö loistavat tilaisuudet lipumaan käsistämme vaikeiden valintojen edessä. Vaikeusaste on korkealla, kun pitäisi katsoa itseään silmiin.

Kun itselleen lupaa niin itseltään voi vaatia ja tarpeen mukaan soimata säälimättä rimanalituksista.

Sen lupaan, että pyrin kanavoimaan yhden naisen energiani parhaalla mahdollisella tavalla, rakentaen uutta uuden vuoden tarjoamista rakennusaineista.

Sinetöin suuni syvimmistä henkilökohtaisista päätöksistäni ja aikeistani, mutta jakokelpoisia, yhteisiin asioihin liittyviä tavoitteita on monta. 

  • Jalasjärvi - Kurikka -kuntaliitosvalmistelut lähtevät täyteen vauhtiin heti vuoden aluksi. Viimeiset viikot eivät ole olleet herkkua kenellekään, kun yhteisiä toimintalinjoja on haettu organisaatiokulttuurista ja päätöksenteosta keskustellen. Edelleen olen tyytyväinen, että kuntamme pakkoliitos toteutui Kurikan kanssa eikä Seinäjoen ja aion tehdä täysillä työtä yhteisen onnistumisen eteen erityisesti nyt, kun jotkut vielä roikkuvat käsijarrussa haikallen Seinäjoen syliin. Mietin keinoja joilla voin tilannetta parantaa. Avoimuus on ykkönen.
  • Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa. Tuleviin vaaleihin lähden vaalipäällikön roolissa. Ehdokkaani on Anne Niemi Vimpelistä. Osaava, pätevä ja mukava koko maakunnan ehdokas, jolla on oikeasti potentiaalia ja taitoa hoitaa valtakunnan kokoista palvelutehtävää. Keskusta puolueena ja vaalipiirimme tarvitsee lujia ja kestäviä naisia vastuullisille paikoille. Omalta osaltani vahdin ja vaadin, että Annen kampanjasta tulee reilu myös muita ehdokkaita kohtaan. Kulisseissa aina kuohuu, mutta loanheittäjät, jos niitä havaitsen - ajattelin julkistaa.
  • Opinnoissani on meneillään gradun kirjoittaminen. Alkusyksyyn mennessä pitäisi olla valmista. Aiheeni liittyy kunnanjohtajien eettiseen johtamiseen, virkamiehisyyteen ja hyvän hallinnon edistämiseen. Jännitteen työhön tuo tarkastelu virkamiehen esteellisyyden näkökulmasta. Tarkoituksenani on haastatella 15 kunnanjohtajaa ympäri Suomen ja kerätä heidän näkemyksiään asioista. On tärkeää, että roolit ovat selvillä. Moitittavan ja laittoman toiminnan raja on joskus veteen piirretty viiva. Toivon, että saisin herätettyä asiallista keskustelua vaikeasta aiheesta. 

kesa_2012_006.jpg


Vaikka välillä tuntuukin, että asioissa joutuu sivusta seuraajaksi, ei siihen osaan kannata suostua. Terävimmätkin kulmat hioutuvat aikanaan. Suomalainen yhteiskunta on siinä tilassa, että puolustajia tarvitaan. Meistä jokaisesta on siihen tehtävään, kaikki voimme tehdä jotain oikeasti hyvää ja hyödyllistä. 

Menestyksen vuotta 2015! 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Lainaa vain

Lauantai 13.12.2014 klo 20:06

Ainokaiseni täyttää nyt 15 vuotta. Rippikoulu on käytynä, ysiluokasta enää puolet jäljellä, toisen asteen opintoihin haku alkamassa. Ja mikä itselleen tietysti tärkeintä, mopokorttikin pian toivottavasti taskussa. Mikä elämäninto!

Väistämättäkin tässä kelaa mielessään kuluneita vuosia. Keskosvauvan syntymää ja alkuaikoja, asioita joita piti kaikkein tärkeimpinä: syliä, säännöllisyyttä ja rintaruokintaa, rikasta vuorovaikutusta ja virikkeiden runsasta määrää. Paljon otin mallia ja sain tukeakin serkuiltani, joiden tapaa toimia lastensa kanssa ihailin.

Vuodet ovat kuluneet siivillä. Päivähoito, alakoulu, yläkoulu ynnä muut elämän nivelvaiheet. Ilman tukea emme olisi mekään selvinneet yrittäjinä ja epäsäännöllisten työaikojen kanssa. Molemmat isovanhemmat ovat olleet kullanarvoisia oheiskasvattajina, kiitokset eivät tule ikinä riittämään. Sitten on kummit, jotka ovat olleet oikeasti läsnä poitsun elämässä. Ympärillä on oikeasti ollut paljon hyvää, naapurustoa myöden on ymmärrystä ja hyvää tahtoa pärinäpoikaa kohtaan löytynyt. 

Vanhemmuus on vaikeaa ensikertalaiselle, muttei yhtään helpompaa monilapsiselle. Kahta tai useampaa ei hoideta samalla kuin yhtä. Jokaiselle lapselle on löydyttävä omaa syliaikaa ja ikätasoista virikettä joka ainoa päivä. Miten selvitä, jos vanhempi sairastuu tai kohtaa kriisin tai jos lapsi sairastuu tai vammaisuutensa takia tarvitsee enemmän hoivaa? Tai jos lähipiirin tukiverkkoa ei ole? 

Yhteiskunnalla pitäisi olla antaa enemmän sellaisille, jotka tarvitsevat. Avuntarvehan voi olla lyhytaikaista tai pidempää, kuitenkin alati muuttuvaa ja tilanteen mukaan elävää. Ketään vanhempaa ei tulisi ajaa äärirajoille jaksamisensa kanssa, siksi keinoja tarjota apua pitäisi kehittää ketterämmiksi ja joustavemmiksi. Jonotus ei oikein sovi perhepalveluihin.

Paljon nimittäin riippuu siitä, kuinka onnellisen lapsuuden pystymme luomaan pienille ihmisen taimille. Yksi arvostamani hevosnainen sanoi kerran, että varsat ja vanhat hevoset hän pitää sisällä öisin, sillä ne pelkäävät, eivätkä lepää. Viisaasti sanottu. Uskon, että hyviä kokenut olento pystyy luottamaan. Ja kun on luottamus, on myös suoraselkäisyys ja rehellisyys ja se on paljon se.

joulu.jpg

Onnea aarteeni jokaiselle päivälle

https://www.youtube.com/watch?v=_sMns8ODSOA

 

2 kommenttia .

Kunnia ja kiitos

Lauantai 6.12.2014 klo 17:34

Itsenäisyyspäivä herkistää vuosi vuodelta enemmän. Erityisesti, kun haurastuvien ja harvenevan sotaveteraanijoukon riveistä puhutaan. On kunnia-asia, että heidän asioistaan ja hoidostaan huolehditaan viimeiseen mieheen saakka. Uhraus vapaan maan eteen on ollut koko elämän kokoinen, eikä sitä sodalta säästynyt sukupolvi voi missään tapauksessa ymmärtää. 

Maanpuolustus on kaikkien asia. Siihen kuuluu niin paljon muutakin kuin aseellinen taistelu. Keskeisintä on ihmisten toimintakyvyn turvaaminen ja huoltovarmuuden ylläpitäminen. Nyt, kun maailmantilanne on mikä on - epävarmempi kuin vuosikymmeniin - olisi tärkeää poimia ne oikeat asiat, joilla on vaikutusta kokonaisuuteen. Omavaraisuuden ylläpitäminen energiassa ja ruuantuotannossa kuuluvat listan kärkeen.

Oliko se Wahlroos vai kuka, joka provosoi vertailemalla sukupuolineutraalista avioliittolaista ja maamme taloustilanteesta käydyn keskustelun määrää ja intensiteettiä. No, tärkeitä asioita kumpikin, mutta toivottavasti jatkossa energiaa ja intohimoa riittää näin vaalien alla käydä keskusteluita myös hyvin vaikean taloustilanteen helpottamiseksi.

Pelkäänpä, että vaalit ovat liian lähellä. Gallupit jauhavat prosenttilukemia kertoen karua kieltään. Suita kannatuslukemien nopeaan muutokseen voi analysoida monelta kantilta. Päätökset avioliittolaista, sote-ratkaisusta ja ydinvoimasta syntyivät todella kalkkiviivoilla, ja sillä on puolueiden kannatukselle valtava vaikutus. Kertooko se myös siitä, ettei puolueille olla niin uskollisia kuin luullaan. Hölmöilystä sakotetaan politiikassakin.

Yksi syy on varmasti myös puoluejohtajien henkilöissä. Sipilä on ylivertainen johtaja muihin puoluejohtajiin verrattuna. Pääministeriainesta. Vaikea on uskoa, että kenenkään muun keskustalaisen puolueen johtajistoon kuuluvan johdolla keskustakaan olisi näin hyvissä voimissa. Sipilän persoona ja hillitty esiintyminen herättää luottamusta. Stubb on oikeastaan täydellinen vastakohta Sipilälle. Lehdistön analyysi pääministerin arvovallan romahtamisesta Stubbin toimesta on varmasti oikeaan osunut. On vain asioita, joita ei voi muuttaa ilman seurauksia. 

 

wp_20141206_10_48_19_pro.jpg

Jalasjärven kirkkomaalla tänään. Partiolaisten seppelpartiot laskivat seppeleet neljälle muistomerkille. Itsenäisyyspäivä sai arvokkaan alun. 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Sosiaalipornoa

Maanantai 24.11.2014 klo 7:59

Olen surullisena seurannut viikonlopun uutisointia jälleen uudesta perhetragediasta. En ole halukas enkä kyvykäs pohtimaan tuohon lopullisuuteen vieneen ratkaisun syitä tai taustoja, mutta olen joskus aiemminkinkin ihmetellyt uutisoinnin tarkkuutta tälläisissä yksittäistä ihmistä ja perhettä koskevissa asioissa. Miksi perhetragedioita uutisoidaan ja ruoditaan näin tarkasti? Mitä hyötyä siitä on? Entä, voisiko tässä piillä suuri riski?

Olen melko varma, että näkyvä uutisointi toimii rohkaisuna samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan, joskus asiaa välähdyksenomaisesti pohtineen ratkaisulle. Enkä tarkoita tällä vain perheiden sisäisiä, rankimpia kohtaloita, vaan aivan kaikkia suuresta julkisuudesta väärällä tavalla ponnistavia tapauksia. Toivon, että väitöskirjan tekijät tarttuvat aiheeseen mitä pikimmiten! Tiedettäisiin, miten toimia jatkossa. Lisättäköön vielä, että kannatan avoimuutta ja asioista saa kirjoittaa, mutta on pohdittava miten?  

Tämän kirjoituksen pihvi tulee tässä. Vielä enemmän kuin median roolia, aloin sosiaalialan ammattilaisena ihmettelemään sosiaalityön "avoimuutta". Lähes samaan aikaan, kun tapahtuneesta tiedotettiin ensimmäisen kerran, ennätti sosiaalijohtaja tms. tiedottamaan, että kuluneella viikolla on perheen luona käyty!!!!! Mitä ihmettä tämä on, mihin päättyy vaitiolovelvollisuus perheen asioista? Oikein yököttää havaita, että yksittäisen ihmisen asioista tuleekin julkisia tuosta nuon vain. Saako lääkäri, jonka potilas kuolee, kertoa kaikki sairaudet joita vastaan potilas on kamppaillut? Ei saa. Nyt on sosiaalityössä ja poliisilla vakavan mietinnän paikka pohtia, mihin valtuudet riittävätkään.

img_0173.jpg  

Eilinen hesariko se oli, jossa psykologi peräänkuulutti perinteisen kotiavun lisäämistä perheille. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla, mutta pienellä varauksella. Toimintamalleja pitää kehittää lisää. Perhetyö, keskusteluapu ei aina riitä. On yritettävä nähdä ihminen puheen takaa. 

Kommentoi kirjoitusta.

Osat vaihtuvat vanhemmuudessa

Sunnuntai 9.11.2014 klo 14:09

Äitiydeltä ja isyydeltä, siis vanhemmuudelta vaaditaan nykypäivänä enemmän ja enemmän. Puhutaan perheiden valinnanmahdollisuuksien lisääntymisestä, mutta onko se lopulta sitä? Käykö niin, että luomalla uusia "perheystävällisiä" palvelumuotoja, lisätään vain yhteiskunnan kahtiajakoa. Niissä perheissä, joissa asiat toimivat, työnjaosta voidaan sopia luontevasti. Äiti hoitaa tietyt asiat ja isä toiset tietyt asiat. Neuvolaan, hammashoitoon, hoitovapaalle tai vanhempainiltaan lähtee se kumpi ehtii ja asia on sillä siisti. Kannattaako syyllistyä tai syyllistää, ellei toinen vanhemmista vain ehdi tai halua noihin osallistua? 

Kärjistän tietoisesti, mutta olen alkanut epäillä, että perheitä yritetään ohjata näillä toimilla tiettyihin muotteihin, jossa aitoa valinnanvapautta ei oikeasti olekaan, vaan tilalle astuvat velvollisuudet. Hoitovapaa ja kotihoidontuki on tärkeä instrumentti, kun pyritään säätelemään päivähoidon käyttäjien määrää. Vielä muutama vuosi sitten isä hoitovapaalla oli harvinainen näky, mutta asia on nyt vahvasti yleistymään päin. Eikä siinä mitään, jos niin päätetään perheessä toimia. Äidilläkin on nyt mahdollisuus keskittyä työhön ja rakentaa uraakin, kun aiemmin lapsiperheen vanhempien työhön panostaminen oli enimmäkseen isien juttu.

Mutta sen sanon, että pienten lasten kotona hoitaminen pitää aidosti pysyä perheen valintana, eli tarkoitan, ettei yhteiskunta saa luoda lapsiperheille sellaista painetta, että pienten lasten olisi paras kasvaa kotona mahdollisimman pitkään. Erityisesti tämä näkyy vammaisten lasten kohdalla. Usein vieläkin ihmetellään, jos vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhempi käy töissä. Kuitenkin, työ on aikuisuuteen liittyvä keskeinen asia, ja töissä on voitava käydä kaikissa perhetilanteissa, jos perhe on niin päättänyt. Lastenhoito pitää voida järjestää kunkin perheen tarpeen mukaan.

Tänä päivänä muistan erityisesti niitä vanhempia (myös äitejä), joiden mahdollisuutta osallistua oman lapsensa elämään rajoitetaan toisen vanhemman toimesta. Aikuisten väliseksi kiistakapulaksi joutuminen jättää lapsen mieleen ikuisen lommon. On selvää, että ristiriitoja syntyy, mutta lapsen tapaamisoikeuksien rajoittaminen, entisen puolison haukkuminen ja yhteistyökyvyttömyys huoltajuusasioissa ylipäätään ovat halpamaisinta touhua mitä tiedän. Sosiaalitoimisto on paikka, jossa asioista pitäisi sopia, mutta kuka puolustaa vanhempaa, joka asuu toisella paikkakunnalla? Väitän, että etävanhempi joutuu aina heikommalle. 

wp_20141025_19_08_34_pro.jpg

Tämän isän rooli on muuttunut vuosien varrella huolehtijasta huolehdittavaksi. Niin se elämä menee, osat vaihtuvat ja alamäki yllättää. Mutta tuo ilme ja asenne pysyy. Sinnikkyys, sopeutuvaisuus, hyvyys ja kiltteys katseessaan. Periksi ei ole annettu, eikä anneta. Hyvät asennekortit olen saanut, niillä jos en pärjää, niin en sitten millään. 

Onnea Isät!

1 kommentti .

Eettisyyteen epäeettisyyden kautta

Sunnuntai 2.11.2014 klo 11:48

Maamme julkinen sektori on pahoissa vaikeuksissa. Tuskin tuo mikään uutinen oli, eikä sekään, että suurin huoli on kohdistunut talouteen, kestävyysvajeeseen, valtion ja kuntien velkaantumiseen sekä luottoluokituksen rapistumiseen. On keskitytty puhumaan rahasta ja sen puutteesta. 

Kuluneella viikolla havahduin professorini ääneen ykkösen aamuteeveessä. Aiheena oli johtamisen etiikka ja käsittelyssä tullissa tapahtunut nepotismi rekrytoinnissa. Muuten keskustelussa sivuttiin korruptoitumista, hyvä veli- järjestelmää ja hyvän hallinnon horjahtamista.

Sinällään on harmi, että moniin laadullisiin elementteihin pystytään tarttumaan kiinni vain tuotetun "epälaadun" kautta. Vanhusten hoitoon kiinnitetään huomio silloin, kun tapahtuu jotakin krouvia kaltoinkohtelua, lasten ja nuorten kohtaloon havahdutaan vasta sitten, kun syrjäytymisen jäävuoren huiput erottuvat esim. rikoksin. Samoin, epäeettiseen johtamiseen puututaan, kun johtajan omaan napaan kohdistuvat asiat saavat julkisuutta ja niitä joudutaan selittelemään ministeritasolla saakka.

En jaksa millään uskoa, että julkisen johtamisen arvot ja eettinen johtaminen olisivat näin ruomenessa. Osaamisen puutteestakaan en uskoisi hairahdusten johtuvan. Ei vain ole oltu riittävän herkkiä eikä pohdittu tekoja ja niiden seurauksia. Viime viikolla kirjoitin vauhtisokeudesta, olisiko epäeettisyys yksi oire tuosta?

Eettisyyden merkityksestä päätöksenteossa pitäisi puhua enemmän. Valtion yksiköissä ollaan tässä paljon kuntia pidemmällä. Kuntien virkamiehiä ja luottamushenkilöitä tulisi kouluttaa tunnistamaan eettisiä sudenkuoppia. Se on varmaa, ettei ole kuntaa eikä kokousta, jossa ei tarvitsisi eettistä harkintaa tehdä niin valmistelussa kuin päätöksenteossakin. Aihe ei ole helppo, eikä koulutusta puhtaasti eettisistä asioista vielä ole oikein edes tarjolla. Hyvän hallinnon otsikolla koulutusta kyllä löytyy. Sekin olisi meille kuntatoimijoille erittäin hyödyllistä.

wp_20141014_19_23_39_pro.jpg

Kunnan johtotehtäviin riittää soveltuva koulutus. Kaikissa korkeakouluopinnoissa ei suinkaan opetetan päätöksentekoa tai johtamista, etiikasta puhumattakaan.

Organisaation onnistuminen riippuu ykkösjohtajan onnistumisesta ja osaamisesta. Vastuunkannosta ja johtamisesta maksetaan myös korkeaa palkkaa jolloin tuloksia on lupa odottaa.    

Loppuun lainaus Eino Leinon runosta Lex:

 Soisin Suomen miehen mielen: 
Ankara ajatuksissa, 
tosi työssä, toiminnassa, 
vanhurskas viholliselle, 
vakavanha ystävälle, 
leppymätön, lahjomaton, 
oikea itsensä edessä.

Kommentoi kirjoitusta.

Vauhtisokeutta(ko?)

Sunnuntai 26.10.2014 klo 8:38

Olin eilen Keskustan edustajana paneelissa Lappajärvellä. Keskustelimme viittomakielisten asioista, lähinnä vaikuttamisen näkökulmasta. Hyvin keskeiseksi murheeksi viittomakielisillä nousi tulkkauspalvelun laadussa tapahtunut raju heikennys sen jälkeen, kun palvelu siirettiin kuntien vastuulta Kelan järjestettäväksi. Pahinta on, että Kuurojen Liitto ja palveluntuottajat ovat aktiivisesti pyrkineet keskusteluihin Kelan kanssa, mutta selväksi tuli, että asioihin vaikuttaminen on ollut tuskallisen vaikeaa. Osaamatonta vai kovakorvaista porukkaako, kun parannuksia ei tahdo tulla?

Ongelmat ovat jo nyt niin suuret, että pako alalta on alkanut. Hakeudutaan oikeisiin töihin, kun tällä hetkellä normitulkki avaa kalenterinsa Kelan järjestelmään ja istuu kotona odottamassa keikkaa, joka voi tulla tunninkin varoitusajalla - tai sitten ei. Eikä ei seuraavanakaan päivänä, tai sitten ei koko viikolla. Käytettävissä on oltava, jos aikoo töitä saada, mutta mitään takuuta työstä ei ole. Oi aikoja, näillä systeemeillä ei tulkin työtä voi suositella kenellekään, joka haluaa leivässä pysyä. Se on sääli, sillä harvassa ammatissa voi oppia niin paljon elämästä kuin viittomakielen tulkin työssä voi.

Kun Jalasjärven kunta joutui JAKK-kurimukseen, epäiltiin vauhtisokeutta syyksi metsään menoon. Ymmärtäähän senkin perustelun, sillä vauhdissa jäävät yksityiskohdat huomioimatta, ehkä perusasiatkin unohtuvat kun tuuli viuhuu korvissa eikä ehdi pysähtyä. JAKK saa nyt olla, keskitytään muihin instituutioihin.

Alun esimerkki selittää sen, miksi olen voimakkaasti vastustanut omaishoidon tuen siirtämistä Kelalle. Hallinnollisesti asia kuulostaa kyllä järkevältä, tasapuolisuuden tavoitteleminen maamme ihmisen kesken on kaunis ajatus ja puheet oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun nostavat melkein tipan linssiin. Entä käytäntö? Jos omaishoidontuki siirrettäisiin Kelan hoitoon, kävisikö sille samoin kuin tulkkipalvelulle? Tapahtuisiko valtakunnallinen palvelutason heikennys? Omaishoidontuen tarkoitus on olla vaihtoehto laitoshoidolle ja kehitettävää siinä on paljon. Siksi tuen tarpeen arviointi ja päätös sen maksamisesta täytyy säilyttää kunnilla.

Tilanne on vähän samankaltainen kuin ensihoidon järjestämisessä. Järjestämisvastuu siirrettiin sairaanhoitopiirille, ja mitä tapahtui? Myös tuottaminen siirrettiin kaikkineen päivineen samaan osoitteeseen ja samalla päätöksellä ambulanssiyrittäjyys kuoli maakunnastamme. Kustannukset nousivat miljoonilla. Vauhtisokeutta varmaan, kun toisinkin olisi voinut toimia. Nyt on alkanut haikailu yrittäjyyden perään. 

Tarkkana pitää olla. Näin eduskuntavaalien alla haluaisin herättää keskustelua myös päättäjien vauhtisokeudesta. Onko päätöksenteolle hyväksi, että kansanedustajat istuvat itseoikeutetusti kunnissa ja maakunnan elimissä ykköspaikoilla, yleensä puheenjohtajistoon kuuluen? Nyt kun kuntalakia uudistetaan ja mietitään kunnan työntekijöiden kelpoisuuksia, olisi äärettömän tärkeää pohtia myös kansanedustajien kelpoisuuksia. Mielestäni kansanedustajan tulisi keskittyä enimmäkseen lainsäätämistyöhön ja jättää tuolloin muu vähemmälle. Ja jos he eivät itse osaa kohtuutta hahmottaa, olisiko siihen hyvä säätää laki?  

wp_20140914_15_08_46_pro.jpg

  Lähden tästä Pesämäkeen Honkajoelle. Siellä on huippuhieno moottoriurheilukeskus kaikilla mausteilla ja kauden viimeiset jokkiskisat. Jalasjärven Korvajärvelle on nousemassa JaMoKe:n toimesta myös hieno rata, Murtoharju nimeltään. Tiedä sitten, joko ensi syksynä olisi kotikisat.  

 

Kommentoi kirjoitusta.

Uuteen nousuun

Tiistai 14.10.2014 klo 18:39

Tässä alkaa olla kohta kiire, jos haluamme pitää kotimaamme asiat edes jonkinlaisella tolalla. Viime kuukaudet ovat olleet melkoista menoa - suoranaista syöksykierrettä kohti pohjaa. Näyttää siltä, että asioihin on vaikea puuttua käytännön päätöksin, oli kysymyksessä sitten pikkukunta tai maamme hallitus.

Olen varma, että meillä olisi kaikki mahdollisuudet katkaista paha kierre ja vaikeuksien leviäminen, kunhan vain tehtäisiin oikeita päätöksiä. Esimerkkinä se, että näin yhtäkkiä en osaa sanoa, montako normia on nyt sovittu purettaviksi, vaikka niistä on puhuttu jo ainakin vuosi varsin moniäänisesti. Tuskin montakaan, ellei viime viikkoista päätöstä turpeen ja puupolttoaineen verohelpotuksesta lasketa.

Meitä taidetaan nyt opettaa monella tapaa. Julkisen sektorin toimijoilla olisi valtavasti opittavaa yritysmäisestä ajattelutavasta - reagoimisesta havaittuihin pulmiin ajoissa. 

Mikä neuvoksi?? Pitäisi puhua totta ja tehdä konkreettisia toimia asioiden korjaamiseksi. Valtaapitävien pitää siis puhua totta ensin itselleen ja sitten yhtä totta muille ihmisille. Vai onko vähän niin, että rauhoitellaan vähän itseäkin, kun sanotaan, ettei tässä suurempaa hätää ole, vaikka Venäjä-pakotteet painavat päälle ja luottoluokitukset ropisevat. Itselleen kun uskottelee, että asiat ovat hallinnassa, niin silloin ei tarvitse vielä ryhtyä päätöksentekoon. Voi antaa olla, antaa mennä ja toimia vasta kun sauna palaa. Niin vaikeaa se sosiaali- ja terveystoimesta tuttu ennaltaehkäisy on.

Ja toiseksi, todellakin-todellakin-todellakin, on tultava nopeammiksi ja ajateltava isompia kokonaisuuksia. Lastensuojelun kontekstissa puhutaan usein puuttumisen vaikeudesta ja siitä, että todella monen toimenpiteen kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä. Hitaus ja eduskuntavaalien odottelu käyvät kalliiksi.  

Myös kunnissa tarvittaisiin jonkinlainen ryhtiliike. Päättäjille pitäisi valaa rohkeutta vaatia virkamiehiltä parempia esityksiä ja uskallusta tehdä muutoksia, sillä nykymenolla ei vain voida jatkaa. Sosiaali- ja terveys nielee rahoista vuosi vuodelta isomman osan ja meno äityy vielä hullummaksi. Kuntien johtoportaalla on nykyisin aivan liian suuri valta tehdä mitä huvittaa. Huonokin asioiden valmistelu kelpaa päättäjille liian usein.

Jalasjärvi yhdistyy Kurikkaan vuoden kuluttua. Hallintokulttuurien sovittamisessa on suuri työ. Yksi kokous yhdistymishallituksella on pidetty. Ja kyllä juttu on niin, että valmistella pitää asiat jatkossa paremmin.

eduskunta.png

Seurasin tänään televisiosta eduskunnan keskustelua ydinvoimasta. Missähän olivat edustajat, kun tyhjiä paikkoja oli niin paljon? Sipilän kanssa olen samoilla linjoilla siinäkin, että eduskuntavaaleja pitäisi kiirehtiä. Minun ehdokkaani Anne Niemi Vimpelistä on jo valmis vaaleihin, kunhan vain piirikokous päättää ehdokkuuden virallistaa.

1 kommentti .

Konkretiaa

Sunnuntai 10.8.2014 klo 19:51

Mikä kesä! Kukapa olisi uskonut alkukeväästä, että Luoja soisi näin erikoisen suven. Olet varmasti samaa mieltä, että moneen malliin on meitä ravisteltu. Lähestymiskulmia voi olla vaikka kuinka monta: kirkollinen, poliittinen, puolustuksellinen, yhteiskunnallinen, ilmat jne...

Vaikka kuinka suurella pensselillä maalattaisiin ja puheltaisiin yleisellä tasolla, kiertyvät asiat kuitenkin kaikissa tapauksissa yksitäisen ihmisen onneksi tai onnettomuudeksi. Kesän teemojen myötä konkreettisuus on omassa arvoasteikossani noussut yhteiskunnallisten keskustelunavausten kärkeen. Konkreettisuus ei ole helppoa, sillä ensin pitää itse ymmärtää mitä on sanomassa.

Arkkipiispa Mäkinen toi kirkon puolelta tärkeän viestin pyytäessään homoilta ja muilta seksuaalivähemmistöiltä anteeksi julmaa kohtelua ja syrjään työntämistä ja torjumista, jota Suomessakin harrastetaan yhteiskunnan ja kirkon toimesta. Monella nousi tukka pystyyn, mutta voi kuinka hyvilläni olin, kun yhteiskuntamme merkkihenkilöt tohtivat avata suunsa ja vähän herätellä. Jo oli aikakin!

Mäkisen tavoin tavoin maamme presidentti Niinistö on valinnut selkeän linjan toimia suvaitsevaisuuden puolesta, syrjäytymiskehitystä vastaan selkein ja ymmärrettävin sanakääntein. Unilukkareita tarvitaan, ettei meno äityisi aivan mahdottomaksi, ja aivan kuin yhteisestä sopimuksesta kolmas päällikkötason henkilö, poliisiylijohtaja Paatero peräänkuulutti toissapäivänä kyläpoliiseja takaisin huolehtimaan niistä asioista, joihin poliisilla ei resursseja riitä. Esitys on varsin konkreettinen, ja sen voivat pilata ainoastaan konkretiaa kavahtavat poliitikot, joista monet kuvittelevat, että selkeissä parannusehdotuksissa olisi jotakin perin epämuodikasta tai yksinkertaista. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin.

img_1448.jpg

Elämme aikoja, jolloin puolueet työskentelevät lujasti eduskuntavaaliehdokkaiden valjastamiseksi. Kilpaillaan ensin omien kesken ja sitten kenttä laajenee. Toivon lämpimästi, että Keskusta tekee viisaita ehdokasvalintoja sekä maantieteellisesti että muilla mittareilla määritellen. Ehdokkaiden energioita ei myöskään tule kuluttaa liiaksi puolueen omissa tilaisuuksissa, sillä turuilla ja toreilla ne vapaat äänet kulkevat. Minun ääneni saa ehdokas, joka viestii riittävän selkeästi ja esittää uskottavia parannusehdotuksia nykymenoon. Pelkkä liturgia ei oikein riitä.

Lopuksi: Ei uskota kaikkea mitä kaikkein vastuullisimmat ministerimme meille yrittävät syöttää. Olen seurannut erityisesti pääministerin esiintymistä mediassa. Huimaa touhua!

  

  

2 kommenttia .

Vanhemmat kirjoitukset »