Uusimmat blogit

Yhteystiedot

Anne Ojajärvi JALASJÄRVI
 anne.ojajarvi@netikka.fi 0500-797 600

Kirjoituksia

 

JP Kunnallissanomat Joulukuu 2008

JIK pysyy sovitussa

Parin viikon kuluttua aloittaa Jalasjärven, Ilmajoen ja Kurikan yhteinen peruspalveluliikelaitos toimintansa kuntalaisten parissa. Päätoimittaja kyseli viime torstain Kunnallissanomissa etteihän JIK hajoa sisältäpäin? Varoittaen ketään keikuttamasta venettä hän tekee niin itse: vihjailee yhteistyön säröistä kuntien kesken perussopimustasolla. 

JIK:n johtokunnassa on  kolme jalasjärveläistä, minä yhtenä niistä. Samoin on kolme ilmajokista ja kolme kurikkalaista. Kaikilla yhdeksällä kullakin yksi ääni. Kaikki yhdeksän ovat myös omien kuntiensa edustajia yhteisessä JIK-yrityksessä.

Johtokunta on kokoontunut syksyn aikana yhteensä 7 kertaa. Olen ollut läsnä joka kokouksessa ja kahdessa koulutusiltapäivässä kokousten lisäksi. Vaikeitakin asioita on käsitelty ja niistä on pystytty päätös tekemään yhteistyössä. Äänensä on saanut kuuluviin jokainen kunta ja johtaja Anna-Kaisa Pusa on osoittanut olevansa oikea henkilö tuohon vaativaan tehtävään.

Päivystysasiakin päätettiin yhteisymmärryksessä, sopimukseen kuuluvan lähipalveluperiaatteen mukaisesti. Joka kunnassa päivystetään vuorotellen myös iltaisin ja viikonloppuisin. Puheita päivystyksen keskittämisestä Kurikkaan ei. Tärkeämpää on nyt sopia on päivystysvuoroista tiedottamisesta kuntalaisille. Vuoroviikoin eri kunnissa järjestettävä viikonloppupäivystys ei ”paperikartalla” näyttänyt kovin selkeältä systeemiltä. Onneksi Jalasjärven ylilääkärinä toimiva Juhani Aho on ottanut JIK tiedotuksen sydämenasiakseen ja tämän päivän tietokone- ja teletekniikan keinoin ajanvaraus saadaan varmasti toimivaksi.

Muistetaan tosiaan, että yhteistyö on herkkä asia. Sitä pitää hoitaa ja rakentaa, ei vain kyseenalaistaa. Hyvänä esimerkkinä voi mainita kuntavaalien jälkeiset, puolueiden väliset neuvottelut. Ne sujuivat niin hyvässä hengessä, että tulevalta kaudelta on lupa odottaa jotakin muutakin hyvää, vaikka vaikeassa taloustilanteessa maailma makaakin. Meillä on vapautemme tulkita ihmisten sanomisia miten tahdomme, mutta ainainen rivien välistä poimiminen tai yksittäisen kommentin irrottaminen asiayhteydestä ei edesauta yhtään itse asiaa. Sitä paitsi se on tosi raskasta.

 

 

JP Kunnallissanomat 16.10.08

Mitä, paljonko, miten?

Nyt olisi syytä pysähtyä kunnissa keinojen äärelle. Laki edellyttää kunnalta tiettyä palvelutasoa ja se taso on Jalasjärvelläkin pystytty aina tarjoamaan. Mutta jos halutaan jotakin lisää ja enemmän, pitää jostakin luopuakin. Luopumisella en tarkoita välttämättä palvelun alasajoa ja lopettamista, vaan toteuttamista toisin. Meidän on syytä miettiä mitä todella tarvitsemme, kuinka paljon ja miten tarpeet toteutetaan: Onko järkevää tehdä  kunnan omana toimintana vai yksityisyrittäjien voimin? On olemassa monta sellaista sektoria, joihin kunnan ei kannata itse ryhtyä.

Hyvä esimerkki on JIK liikelaitoskuntayhtymä terveyspalveluissa. Ensi vuodesta lähtien terveyspalvelut tuotetaan suuremmassa yksikössä. Mukaan tulee yritysmäistä talousajattelua, joka hyödyttää sekä meitä asiakkaita että järjestäjäkuntia. Kun osataan valita oikein, voi samalla rahalla saada jopa enemmän, laatuakin.

Muutos tuntuu kunnan jäljelle jäävissä palveluissa. Resursseja pitää miettiä ja organisoida tehtäviä uudelleen. Vasta jonkin ajan kuluttua voidaan todeta mitä tapahtui. Todetaanko, että näin olisi voitu toimia jo kauan vai aletaanko kaivata menneitä aikoja?

Kun ihmisten tarpeita aletaan huomioida yksilöllisesti, löytyy vastaus moneen kysymykseen. Niinhän lääkärikin tekee: tutkii potilaan ja etsii hänen vaivaansa sopivan lääkkeen koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella.

Kunnissa monet asiat ovat sellaisia, joihin voidaan reagoida parhaiten hyvällä suunnittelulla. En tarkoita tällä minkään puolueen omaa visiointia tulevaisuudesta, vaan  luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhdessä sopimaa linjausta siitä, mitä, paljonko ja miten. Tuota linjaa pitää kriittisesti tarkastella ja tarkistaa myös vaalikauden aikana. Niin kuin nämä menneet neljä vuotta ovat jo näyttäneet, valtuutetulta vaaditaan kykyä katsoa eteenpäin.

 

 

JP Kunnallissanomat 25.9.08

Tulevaisuutta on syytä pohtia

Ilkassa oli juttu Jalasjärveltä, jossa kirjoitettiin että: ”Keskusta vie, ja muut vikisevät”. Tuon asian tahdon oikaista. Ei vie Keskusta Jalasjärvellä. Ei ole vienyt moneen vuoteen. Voi vain arvella mikä vie, kun heinäkuun lopun muuttotase näytti Jalasjärvelle miinusta 99 ihmisen verran reilussa puolessa vuodessa. Syntyneitä 43, kuolleita 77, pois muuttaneita 65. Maakuntakeskus houkuttelee - suurin osa lähtijöistä siirtää kirjansa Seinäjoelle.

On pysähdyttävä miettimään syitä ja korjausliikkeitä muuttointoon. Selitykset eivät meitä auta. Pois lähtevät ovat nähneet vihreämpää ruohoa toisaalla. Moni on vuokrannut asunnon, mutta moni on hankkinut tontinkin ja päättänyt rakentaa pesänsä muualle. Siksi valtuuston tekemä päätös lainan myöntämisestä kunnan omistamalle kiinteistöyhtiölle uusien vuokratalojen rakentamisesta varten oli aiheellinen. Lainan korottomuus tosin askarrutti, kun ilmaista rahaa en tiedä mistään saatavan.

No, ainakaan yrityksiä ja yksityistä palvelutarjontaa ei voi muuttoliikkeen kiihtymisestä moittia. Meillä on keskikokoiseksi maalaiskunnaksi mahtava määrä erikoisliikkeitä. Ainakin kodinkoneita, jalometallia, lahjatavaraa, vaatteita, varaosia ja autonrenkaita myydään useammassa kuin yhdessä liikkeessä ja lisää kauppoja on rakenteilla. Yksityistä palvelutarjontaakin löytyy monipuolisesti hoitoloista korjaamoihin. Pisteeksi i:n päälle vielä kylien ja yhdistysten toiminta, joiden aktiivisuuden myötä on Jalasjärvelle saatu paljon hyvää ja erikoistakin.

Teollisuuden ja alkutuotannon yritykset luovat ostovoimaa työpaikkojen kautta. Jos ostokykyistä väkeä ei olisi, ei kaupoilla ja muilla palveluilla olisi asiakkaita.

Valtuusto hyväksyi viime kokouksessaan aloitteen, jossa yrityksille luvataan korvata puolet koulutus- ja konsultointikustannuksista vuodessa, kuitenkin enintään 300 euroa kuitteja vastaan. Joku valtuutettu jo ehti summaa väheksymäänkin, mutta tosi on, että esim. yksin yrittävälle tuokin raha on hyvä kannustin. Ainakin naapurikunnissa tiedän avustusta käytettävän. Aloitetaan siis tästä ja tartutaan tarjoukseen.

Kenen asia oikeastaan on pohtia kuntamme tulevaisuutta? Kysymys on ajankohtainen erityisesti nyt, kun valtuustot uudistuvat. Valtuutetun tehtävä on vaativa. Pelkkä kokouksiin osallistuminen ei enää riitä. Pitää nähdä kokonainen metsä yksittäisiltä puilta ja ajatella eteenpäin. On uskallettava olla ”taloohin päin”, puolustaa kuntaa ja kuulla kuntalaisia. Tavoitteemmehan on selvä: tulevaisuus ja palveluiden turvaaminen. 

 

JP Kunnallissanomat 7.8.2008

Hosumatta paras

Meillä monella taitaa olla suurimman osan aikaa maharotoon kiirus. Minuuttiaikataululla liikutaan, siirrytään paikasta toiseen. Eletään hektistä elämää uskaltamatta luvata mitään parin viikon päähän. Liian usein joutuu itsekin huomaamaan, ettei hosumalla saa priimaa aikaan ja viikot ja kuukaudet vain menevät. Niin ettei perässä meinaa pysyä.

Kiire ei ole hyväksi yhteisten asioiden hoitamisessakaan. Kuntapolitiikassakin on välttämätöntä ehtiä ajattelemaan. Se tarkoittaa esitysten valmistelemista ajan kanssa ja tehtyjen päätösten kestävyyttä ja parasta mahdollista lopputulosta.

Pieniä ja suurempia kriisejä pulpahtaa pintaan tämän tuosta ja ne vaativat pikaista reagoimista luottamushenkilöiltä ja virkamiehiltä. Esimerkkinä oli tuo paloaseman työajanmuutosilmoitus, josta informoitiin kesken alkavan lomakauden yhtäkkiä yllättäen. Lomien jälkeen Jalasjärven paloasema olisi jätetty tyhjäksi klo 22-06 väliseksi ajaksi. Esimies yksin vain olisi ollut päivystämässä. Kehut kunnanvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajille ja tekniselle johtajalle, jotka puuttuivat asiaan heti. Vielä jatkaa paloasema miehitettynä läpi vuorokauden ja niin sen pitää jatkossakin olla.

Uudesta palvelutasopäätöksestä jatketaan vääntöä vuodenvaihteessa. Neuvotteluihin pitää valmistautua kunnolla, eikä ainakaan luovuttaa etukäteen. Meidän on oltava valppaina puolustamaan palvelujamme ja lopettaa itsemme ja asioiden vähättely.

Toimintatavat ovat muuttuneet kymmenen vuoden takaisesta paljon. "Karvalakkilähetystöille" helposti nauretaan kun ei itse nähdä niitä tarpeelliseksi, mutta lobbaaminen, aktiivinen vuorovaikutus ulospäin ja verkostojen hyödyntäminen pelottomasti kuuluvat tähänkin päivään. Tuskin niistä haittaakaan on. Pitää tähdätä riittävän kauas ja toteuttaa suunnitelmia toisensa perään.

Kiire lienee siivittänyt myös uuden Jalasjärven matkailuesitteen tekoa. Oikein harmittaa monen yrityksen ja palvelun puolesta, jotka olivat jääneet täysin huomiotta tuossa odotetussa esitteessä. Mainituiksi olisivat ansainneet tulla ainakin uimahalli, JAKK, uusi Neste Jalastuuli, ratsastuskeskus, Viljanmaa, Wilhola, kirjasto, koulukeskus, kylätalot ja moni muu. Ehdotankin, että tehdään tuo työ uudelleen, oikein ajan kanssa.

Kaikesta huolimatta: pidä Sinä Kinnusen Jarkko kiirettä Pekingin olympialaisissa, mutta älä juokse!   Samalla kun Sinä edustat Suomea ja Jalasjärveä maailmalla, me osallistumme sankoin joukoin Aukustiviikonlopun tapahtumiin. Onnea matkaan.

 

Ilkka 20.7.08, Maaseudun Tulevaisuus 25.7.08 

Plussa, bonus ja alv

Kovilta paikoilta puolueiden johdosta tehdään jatkuvasti yhteiskunnallisia avauksia, joilla kaikilla lienee hyvä tarkoitus. Tuntuu siltä, että kun Suomi lomailee, poliitikot innostuvat. SDP:n puheenjohtaja esitti viime viikolla, että ruuan arvonlisäveron alentamisesta luovuttaisiin ja siirrettäisiin alennukset kuntaveron puolelle. Mietin, oliko tuo kommentti vain heitto vai harkittu kannanotto? No, kesäjuttu taisi olla ja onhan niitä ollut muitakin.

Ruuan ja energian hinnat ovat nyt herkkiä aiheita. Päättäjät pallottelevat mielipiteillään, kurkottavat kernaasti kansan kukkarolle ja ovat tietävinään mikä meille on parasta. Opposition puolelta esitetään sitä sun tätä kun taas hallituspuolueiden edustajat vetoavat hallitusohjelmassa sovittuun. Yritetäänkö meitä höynäyttää ja harhauttaa ajattelemaan etuamme vastaan esittämällä epäolennaisuuksia järkikommenttien sijaan? Kuka kantaakaan vastuuta kokonaisuudesta? Voimmeko luottaa siihen, että vaihtoehtoja totisesti punnittaan, eikä vain hyväksytä ensimmäistä esitettyä?

Minulla on tuore kokemus suurperheellisen arjesta neljän kouluikäisen huoltajana: ei riittänyt yksi leipä aamupalalla, maitolitra lounaalla eikä kilo pottuja päivällisellä. Leipää, lihaa, vihanneksia ja hedelmiä oli kannettava kaupasta kolminkertainen määrä totuttuun tarpeeseen verrattuna. Puuroa keitettiin iso kattilallinen, muniakin meni yhtäkkiä koko tiu. Hattua nostan monilapsisille perheille. Selviämiskonsteja on monia. Nykyään kauppojen lihatiskeillä on poistomyyntituotteilla -30% suuri suosio. Moni tuttuni, minä mukaan lukien, hyödynnämme näitä alennuksia aina kun kohdalle sattuu.       

Ruokaa ja rahaa kuluu. Jos tahdotaan ihmisten maksutaakkaa keventää, olisi se tehtävä sellaisilla keinoilla, jotka tuntuvat lompakossa heti. Kysymys on myös uskon valamisesta ostovoimaa yllä pitämään. Suunnitellulla arvonlisäveron alennuksella ohjautuu hyöty viiveettä kaikille, varmasti myös kaupalle ruokaketjun yhtenä osana, mutta ohjautukoon vaan. Osamme saamme mekin.

Kauppiaiden nettoamien voittojen paheksumisen sijaan alkakaamme jälleen kantamaan oma vastuumme kuluttajina tavalla, joka meiltä onnistuu. Ostetaan siis sieltä mistä halvimmalla saadaan ja vastataan keskusliikkeiden plussa- tai bonuskutsuihin harkitusti. Suositaan lähellä tuotettua ja kotimaista, ostetaan ruoka ruokakaupasta ja koneet ja korut erikoisliikkeistä. Kaupat ovat jo vuosikausia pyrkineet ajattelemaan meidän puolestamme ja siinä kyllä hyvin onnistuneetkin. Etukortin väri määrää jo liikaa valintojamme.   

Tulossa ovat kovat ajat. Kiinnostutaan rahasta ja sen liikkeistä. Pidetään kiinni omista euroista ja senteistä, palautetaan aito markkinakilpailu kaupan alalle. Olettehan huomanneet, että parhaiten pärjäävät kaikkein laiskimmat shoppailijat.

 

JP Kunnallissanomat 8.5.08

Valtuutetuilla alkaa loppukiri

Äkkiä meni neljä vuotta. Vaalikauden viimeisiä kuukausia eletään ja se alkaa näkyä. Puolueitten toimesta joukkojen kokoaminen ja rivien tiivistäminen uusia vaaleja varten on meneillään. Vastuullisilla paikoilla istuvat käyttäytyvät eri tavalla kuin rivissä istuvat. Valtuustoaloitteiden määräkin varmasti lisääntyy ja se on hyvä se.

Rivivaltuutetun tehtävä on suurimmaksi osaksi pelkkä päättäminen - kumileimasimena toimiminen. Viranhaltija esittää ja sitten päättäjä päättää. Monet päätökset on tehty ensin lautakunnissa tai kunnanhallituksessa, valtuustolle jää tehtäväksi päätösten siunaaminen. Keskustelu ja suurten linjojen veto jää kovin vähäiseksi, vaikka se valtuuston perustehtävä olisikin. Valtuustoaloitteen tekeminen on yksi tapa yrittää vaikuttaa, hoitaa kuntapäättäjän arvokasta tehtävää.

Suinkaan kaikki aloitteet eivät vaadi suuria rahasummia, eivätkä ne ole välttämättä valmiita sellaisinaan.

Luottamushenkilö tarvitsee viranhaltijan ammattitaitoa aloitteensa viemiseen eteenpäin päätöksentekoon ja lopullisessa fiilaamisessa sisällöllisesti sopivaksi. Viranhaltija, jos kuka, osaa poimia aloitteesta käyttökelpoisen hyvän. Se on valmistelua ja se kuuluu työssä olevalle viranhaltijalle. Valtuutetun asiantuntemus ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin kiemuroihin, eikä tarvitsekaan riittää. Lopuksi tarvitaan vielä luottamushenkilöjohtoa, joka halutessaan pystyy vauhdittamaan tai torpedoimaan valtuustoaloitteen etenemisen.

Huhtikuun lopulla järjestettiin valtuustoseminaari Keuruulla. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin puhuttiin muutama tunti tulevaisuudesta ja uudelle valtuustolle jäävästä perinnöstä. Hyvää ja tärkeää strategista keskustelua, jota pitäisi vielä jatkaa. Pääsimme vasta alkuun. Puolet valtuutetuista oli jäänyt seminaarista pois. Yhdeksästä kunnanhallituksen jäsenestäkin oli paikalla vain viisi. Harmi, sillä osallistuminen vaatii sitoutumista ja toisinpäin.

Pari poimintaa Keuruulla puhutusta: JIK-terveysyhteistyöllä on ohittamaton osa tästä eteenpäin sosiaali- ja terveyslautakuntien sektoreilla. Mullistus hallinnossa on melkoinen. Silti työt ja ihmiset pysyvät. Tällä hetkellä ollaan kahdeksan hakijan joukosta valitsemassa liikelaitoskuntayhtymälle johtajaa, muut avainhenkilöt valitaan myöhemmin.

Mahdolliset kaupan alalle syntyvät uudet työpaikat asettavat positiivisen haasteen kunnalle, kun vuokra-asuntojen saatavuus ja taso sanelee monen muuttajan intressin asuinkuntaa valitessa. Jalasjärvellä tarvittaisiin kipeästi vuokrataloja, kun jonossa on kymmeniä asunnonhakijoita.

Kunnanjohtaja on onnistunut iskostamaan säästämisen merkityksen jokaiseen. Säästämisen ei tule kuitenkaan olla itsetarkoitus. Suunnitelmallisuudella ja tavoitteiden asettamisella on merkityksensä ja näiden rooli tulee jatkossa korostua. Ilman kunnallista vuokra-asuntotuotantoa joudumme pattitilanteeseen. Sosiaalisen vastuun kantamiseen tässäkin asiassa tarvitaan julkista tahoa, kuntaa.

 

JP Kunnallissanomat 28.2.08

Paikallinen ja alueellinen näkökulma hyvinvointiin

Maailma uudistuu huimaa vauhtia, työ- ja toimintatavat kehittyvät, tekniikka on tullut jokaisen arkeen. Inhimillisen elämän tarpeet silti pysyvät. Työtä tekeville, hoitoa sairaille, turvaa työttömille, hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisten kasvavalle joukolle. Lista julkisen tahon velvoitteista on päättymätön. Siksi Suomen koko palvelujärjestelmä on nyt remontissa. On keksittävä uusia tapoja tehdä asioita, että saadaan rahat ja työväki riittämään.

Ystävänpäivän Kunnallissanomissa Jalasjärven Yrittäjien puheenjohtaja toi esiin huolensa kuntamme palvelutason heikkenemisestä ja yllytti päättäjiä puolustamaan äänekkäämmin kuntamme elinvoimaisuuden säilymistä.

Kirjoitus sai miettimään meille tärkeitä asioita, toimintatapoja ja painotuksia. Menin itseeni ja mietin tehtävääni luottamushenkilönä. Palvelutason säilyttäminen ja kehittäminen joka alueella kiinnostaa valtuutettuna erityisesti. Mutta myös se, mitkä asiat tässä muutosten maailmassa tuovat meille Jalasjärvellä aitoa hyvinvointia? Ovatko ne valtion virastot, illuusio riippumattomuudesta, vastarinta ja jarruttelu muutosten edessä?

Ihmisen perustarpeisiin vastaaminen laadukkaasti ja riittävästi on avainkysymys tässä hetkessä, mutta myös se, millä keinoilla erotumme muista kunnista. Jos kaikissa kunnissa huolehditaan vain lakisääteisistä palveluista, on vaikea kilpailla asukkaista tai yrityksistä, työntekijöistäkään. Esimerkiksi elinkeinoelämän kanssa tehtävä yhteistyö on aivan oma lukunsa, jossa on paljon mahdollisuuksia. Lisäksi vielä kylät ja yhdistykset. Näiden kuvioiden yhdistäminen vaatisi paljon keskustelua ja suunnittelua sekä yhteisten tavoitteiden asettamista.

Paikallisen vetovoiman kehittäminen koituu sekä nykyisten että tulevien asukkaiden ja muiden toimijoiden hyväksi. Jalasjärvellä on reilu vuosi eletty täydellä säästöliekillä. Henkilöstö taitaa olla kaikkein lujimmilla, mutta näkyy niukkuus muuallakin.

Olemme mukana terveysyhteistyössä Ilmajoen ja Kurikan kanssa. Se onkin ainoa toimi, jolla tähän mennessä on vastattu puitelain vaatimuksiin. Hyvää tässä hankkeessa on se, että olemme itse tekemässä muutosta, emme vain sivusta seuraajina. Odotukset kohdistuvatkin nyt kunnanhallituksen puheenjohtajaan ja kunnanjohtajaan, jotka ainoina edustavat kuntaamme ohjausryhmässä.

Valtion virastojen supistuksille eivät viranhaltijat ja 35 kuntapäättäjää yhdessäkään paljoa mahda. Valtiovalta näyttää toimillaan ittellisille kunnille kaapin paikan kovilla keinoilla.

Meidän pitää hankkia lisää kumppaneita, neuvotteluvahvuutta yli kuntarajojen, niin kuin monissa kohdin on jo tehty. Johtavilla päättäjäpaikoilla on monta viisasta, joiden varassa ja vallassa kuntamme yhteistyöaktiivisuus lepää.

 

 

JP Kunnallissanomat 4.1.08 

Ketunhäntä pois kainalosta

Tässä lehdessä julkaistiin 20.12.07 kirjoitus ”Vastuullinen näkemys valtuustokauteen”. Siinä kirjoittaja, itsekin valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen, hämmästeli valtuustossa 13.12.07 esittämiäni ajatuksia ensi vuoden talousarvioon liittyen todistellen samalla omaa tyytyväisyyttään. Erinomaista, että syntyy keskustelua!

Kirjoituksen sävy kertoo, että herätin puheillani nukkuneen karhun.

Paras tietysti olisi, jos ei rivistä huutelisi mitään, tai olisi ainakin samaa mieltä ”suurisaappaisten” kanssa. Siihen täällä lienee totutun.

Vaikka eri mieltä oleminen ei voikaan olla itsetarkoitus, mitään uutta ei synny, jos kaikki ovat aina samaa mieltä, hymisevät yksiäänisesti. Niin se vain on.

Kunnissa määritellään visiot ja laaditaan strategiat tulevaisuuteen. Mitä tahdomme Jalasjärven olevan jatkossa, miten siihen pääsemme? On eri asia, jäämmekö odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vai teemmekö tulevaisuutemme itse, käytettävissä olevin keinoin ja resurssein.

Tulevaisuuden linjoista päättäminen kuuluu luottamushenkilöille, tämän päivän työ ja operatiivinen toiminta on kunnan työntekijöiden tehtäväkenttää. Reilun vuoden aikana on järjestetty yksi strategiatilaisuus. Olin kyllä siellä mukana. Parin tunnin esitys ja lyhyt keskustelu eivät vain vastaa käsitystäni strategiatyöstä. Ryhtymättä juupastelemaan kirjoittajan kanssa enempää, totean edelleen, että valtuusto ja lautakunnat on ohitettu strategiatyössä täysin.

Puheessani valtuustossa tarkastelin talousarvion toteutumista hieman eri näkökulmasta kuin valtuustoryhmien puheenjohtajat. Esitin keinoja, joilla yhteistyötä voitaisiin parantaa ja kyseenalaistin rakentavasti monesta suusta korostetun yksituumaisuuden ja yksimielisyyden merkityksen kunnallisessa päätöksenteossa. Demokratiaan kuuluu keskustelu ja eri näkökulmista esitetyt mielipiteet. Yksimielisyys ei ole päätösten edellytys.

Kirjoittajalle oli tullut vaikutelma, että kannanottoni pyrki palvelemaan jotakin muuta tarkoitusta. Vihjailujen varaan rakennettu teksti palvelee pelkästään poliittisia tavoitteita varsinaisten asioiden jäädessä sivurooliin. Ketunhäntä pois kainalosta – asiaan!

Se, oliko kunnanhallituksen jäsen kirjoituksessaan ”puolesta vai vastaan, tai päinvastoin”, ei minulle tekstistä auennut.