Mestareiden kasvattajat

Sunnuntai 20.5.2012 klo 13:10

Olin Helatorstaina konsertissa. Aivan tuossa kotiseurakunnan talolla, en sen kauempana. Esiintyjinä olivat mezzosopraano Johanna Kalmari ja pianisti Tapio Tolppanen, ohjelmistona suomalaisia lauluja ja pianokappaleita: mm. Sibeliusta, Merikantoa, Eino Leinoa, Melartinia ja Toivo Kuulaa.

Siellä istuessa tuli mieleen, kuinka tärkeässä roolissa myöhempää elämää ajatellen ovat perheiden lisäksi lapsuuden ja nuoruuden aikaiset asuinpaikkakunnat ja niiden tarjoamat elämän eväät ja mahdollisuudet. Alansa mestariksi kasvaminen vaatii hyvän pohjan ja vankan perustuksen, siinä kunnilla on oma vaikutuksensa. 

Jalasjärvellä on onnistuttu loistavasti. Monipuolisuus, joka on ehdoton valttimme, näkyy ja kuuluu vaativissa asiantuntijatehtävissä, yrittäjyydessä, kulttuurissa ja urheilussa ympäri maan ja maailman. Viimeisin osoitus siitä oli tuo konsertti. Johanna Kalmari on nuori jalasjärveläissyntyinen taiteilija ja Tapio Tolppanen työskentelee täällä pianonsoiton opettajana. Meillä on myös paljon muita oman alansa mestareita: Joose Tammelin, Milla Paloniemi, Kirsi Ranto, Kalevi Kiviniemi, Jarkko Kinnunen, Mari Kiviniemi, nuorissa lupauksissa urheilijat Miisa Pulkkanen, Hongiston ja Laurilan sisarukset, ampumahiihtäjänuoret, pesä- ja lentopalloilijat sekä moottoriurheilijat. Lisäksi vielä monimuotoiset nuoriso-orkesterit. Tahallani en jättänyt ketään mainitsematta.

Urheilussa kasvattajaseuran rooli on usein epäkiitollinen. Juuri kun alkaa sujua ja menestystä tulee, kutsuvat isommat ympyrät ja oma pikkuseura saa jäädä. Mutta mistä niitä lahjakkaita löytyy edustusjoukkueisiin ja estradeille, ellei meiltä? Saamme olla kyllä ylpeitä ja kiitollisia siitä työstä jota seuramme lajien eteen tekevät.

Nyt, kun koulut päättyvät ja lukiolaiset saavat lakkinsa, on syytä iloita ja nauttia kasvatustyön tuloksista. Jotkut jäävät kotiseudulle, mutta joidenkin on lähteminen kauemmas. Parasta on, kun on vahvat juuret ja siivet. Silloin on helpompi palata.

  Hirvijärven kunnostustyön tuloksia Salmen sillan puolelta. Myös ympäristöllä on väliä.

Hyvää äitienpäivää

Sunnuntai 13.5.2012 klo 4:10

Osallistuin pari viikkoa sitten henkilöstöjohtamisen luennoille Vaasassa. Englanninkielisen kurssin opiskelijajoukko oli meikäläisen näkökulmasta jo melko kansainvälinen - edustettuna oli useampi kansallisuus.

Tehtävänämme oli pohtia keskustellen, minkälaisia ominaisuuksia nykyaikaiselta henkilöstöjohtajalta vaaditaan ja miten niitä voisi parhaiten kuvata.

Sydämessä oikein läikähti, kun nuorten naisten kolmikko - taisivat olla itä-Euroopan maista, kertoivat omat päätelmänsä. Heidän mielestään hyvä henkilöstöjohtaja on kuin äiti. Äidit ohjaavat, neuvovat, uskovat ja rakastavat. Heillä riittää rohkeutta tarttua vaikeisiinkin asioihin, äideillä jos kenellä, on lämmin, ymmärtävä ja arvostava ote. Joskus tiukastikin ja tinkimättömästi, mutta useimmiten sallivasti ja vastuuttaen. Ja kun ahkeruuteen opetetaan, ei esimerkin voimaa voita mikään.

Äitiys on siis hyvä johtajuuskoulu. Suurperheen äitiys oikea korkeakoulu :) Arvostakaamme.

Iloista ja hyvää Äitienpäivää. 

Vertaistukea

Sunnuntai 6.5.2012 klo 12:42

Kuntavaalisyksystä on odotettavissa kiihkeä. Sellaiset ovat merkit, vaikka vaaleihin on vielä monta kuukautta. 

Alkusoitot soitetaan kesän puoluekokouksissa, ja tälläkin kerralla Keskustan puoluekokous puheenjohtaja- ja puoluesihteerivaaleineen kerännee suurimman huomion. Puheenjohtajakilvassa on mukana on neljä kovaa miestä, mutta onneksi varapuheenjohtajiksi on sentään pyrkimässä pari uutteraa rohkelikkoa naista Annika Saarikko ja Riikka Manner. Myös Paula Sihto pohtii pyrkimistä johtoon, puoluesihteeriksi.  Hyvä niin ja toivon, että naisten ääni kuuluisi jatkossakin vahvasti puolueemme johtopaikoilla.  

Tekisi mieleni analysoida Mari Kiviniemen puheenjohtajuutta ja kohtelua hieman enemmänkin, mutta jääköön se. Yksi julkisuudessakin esiin noussut peruste Marin luopumiseen puheenjohtaehdokkuudesta on ollut tuen puute. On hyvin mahdollista, että juuri Keskustassa tämä ominaisuus on heikkous. Sisäistä valtataisteluako? Tiettyyn muottiin mahduttamista? Mari Kiviniemi on halunnut profiloitua asioissa, ei naistenlehtien kansikuvissa. Se on osa hänen persoonaansa ja tapaansa toimia. Tehtävä on aina tekijänsä näköinen ja vuorovaikutus on monensuuntaista. Harva asia voidaan laskea yhden epäonnistumiseksi. 

Keulakuvalla on paljon vastuuta. Silloin, kun Keskusta kantoi vastuuta valtakunnan asioista ja kannatus on korkeimmillaan, opittiin seilaamaan myötäisissä tuulissa. Ja kun takaa tulee, ei tarvitse ponnistella niin paljon itse. Mutta annas olla, kun tuuli tyyntyy. Pitäisi porukalla tarttua airoihin ja alkaa soutaa. Siinä ei enää riitä, että kapteeni yksin soutaa tai että häntä ei haukuta, muttei ääneen lausuen kannustetakaan. 

Naiset politiikassa ja muutenkin tarvitsisivat paljon ennakkoluulottomia puolustajia. Nyt pitäisi nopeasti perustaa pohjalaisten naisten verkosto! Yli puoluerajojen toimiva naisten klubi, jossa kokoontuvat naiset voivat luottamuksellisessa ilmapiirissä jakaa ajatuksia ja kokemuksia naiseudesta yhteiskunnan ja politiikan pyörityksessä. Sitä myös vertaistueksi kutsutaan.

   
Ei naisilla ole politiikan peleissä helppoa. Pidetään kuitenkin rivit yhtenäisinä, pilvet poissa auringon tieltä ja tehdään työtä rohkeasti omalla persoonalla. 

Vuoronvaihto

Sunnuntai 29.4.2012 klo 10:58

Keskustan puoluevaltuusto kokousti eilen Helsingissä. Jäntevyyttä tuli työhön rutkasti lisää, kun kokous järjestettiin yksipäiväisenä. Opittavaa työskentelyssä kuitenkin on, sillä vuosikokouksen kokoiset asiat ja puoluekokouksen valmistelu kuntavaaliasioineen piti nyt mahduttaa yhteen ja samaan päivään. Monen edustajan juna lähti ennen kokouksen virallista päättymistä.

Osaltani puoluevaltuustotyö päättyy tällä erää tähän. Neljä vuotta sitten sovimme Kurikan kanssa, että Jalasjärvi saa puoluevaltuustopaikan kun heillä on kansanedustaja. Vuosi sitten tilanne muuttui ja harkitsimme tilanteen uudelleen. Mielestäni on oikein ja kohtuullista, että kun vuorottelusta on sovittu, niin myös toimitaan. Seuraavat vuodet puoluevaltuustoedustaja tulee Kurikasta, minä jäin varajäsenen paikalle.

Politiikan työssä tarvitaan innostusta ja paloa - asioista pitää saada puhua ja mielipiteitä vaihtaa. Itselleni on ollut kaikkein rikastuttavinta tavata saman aatteen tunnustajia eri puolilta maata. Eilenkin kuulimme huolestuttavia uutisia Savukoskelta, suurimmalta porotalousalueelta. Siellä koko poroelinkeino on vaarassa. Poroja on kadonnut tuhansittain, vasatuotanto on romahtanut ja sitä kautta tulotaso. Pistää miettimään asioita vähän omaa tonttia laajemmin. Vähättelyyn ei ole asioissa varaa.

Sääntöuudistuksessa ei päästy sittenkään eteenpäin. Neuvoa antava jäsenäänestys pidetään suunnitellusti toukokuun lopussa. Se tulee olemaan melkoinen ponnistus järjestöväelle kesken toukotöiden. 

Poliittinen idolini Tapani Tölli piti taas erinomaisen alustuksen kunta-asioista. Hän korosti, että kunta on ihmisten yhteisö, jonka pitäisi olla itse toimija eikä toiminnan kohde. Lähipalveluissa on kysymys saavutettavuudesta, mutta myös lähivaikuttamisesta, joka tarvitsee vahvistamista eikä heikentämistä. Siksi meidän pitäisikin kunnissa itse saada määritellä meille parhaiten sopiva. Ja se pitäisi pystyä tekemään irrottautuneena puoluepolitiikasta - puhtaasti kunnan ja kuntalaisten etua ajatellen.

Puheenjohtajaehdokkaat tentissä. Kaunisto, Väyrynen, Sipilä ja Puumala. Tuossa Sipilässä oli kyllä "presenttiä", niinkuin kuvasta näkyy. 

Silmäniloa

Sunnuntai 22.4.2012 klo 14:33

Näin keväällä osuu silmiin kaikenlaista, enimmäkseen ilahduttavaa. Kyllä luonnon ja luontokappaleiden heräämisessa uuteen kasvuun on sitä jotakin. Vuosi toisensa perään ihmetyttää ja innostuttaa se kehitys ja muutos, mikä ympäristössä silmin nähden tapahtuu. Sitä katsellessa aktivoituu itsekin. Uusia suunnitelmia on taas pää täynnä, mutta niistä tuonnempana :)

Viime aikoina on naisten asema johtajanpaikoilla puhuttanut paljon. Toiset vähättelevät, mutta monet kiittävät ja kannustavat. Kaikkein asenteisimmat sanovat, että heikot naiset on vain valittu heiluttamaan nuijaa ja varsinaiset päätökset tehdään edelleen miesten kesken. Suvaitsevaiset taas kehuvat naisia ahkeriksi asiantuntijoiksi, kestäviksi ja painetta sietäviksi, jotka ovat myös valmiita tarttumaan vaikeisiin asioihin. Näin onkin, jos toimintaympäristö on siihen valmis.  

Niin se taitaa olla, että me naiset olemme itse osittain syypäitä kohteluumme. Mutta vain osittain. Emme vieläkään osaa tukea toisiamme. Ehkemme näe itsekään naiseuden tuomaa arvoa ja vahvuuksiamme. Se sijaan, että paheksumme herraklubeja ja voivottelemme asioiden tilaa, voisimme panostaa keskinäiseen verkostoitumiseen ja yhdistää osaamisemme herrojen kadehtimaksi voimavaraksi. Sitten perustettaisiin vaikutusvaltaisten naisten kerhoja, joihin miehillä olisi pääsy vain vieraaksi, ja tietysti vain siinä tapauksessa, että paketti olisi kaikin puolin kohdallaan.  

Poliittisilla naisjärjestöillä on nyt tarkka paikka. On palautettava uudestaan mieleen, miksi järjestöt ovat olemassa ja mikä on toiminnan kantava voima. Joitakin esimerkkejä: Martoissa marttaillaan, maa- ja kotitalousnaisissa toimitaan laajasti kotitalouksien ja ruuan puolesta, MLL on perheiden asialla, kirkon puolella diakoniatyö on yleistä auttamistyötä. Poliittisen naisjärjestön pitäisi löytää paikkansa uudestaan yhteiskunnallisena ja poliittisena vaikuttajana ja alkaa aidosti tehdä työtä naisten puolesta, sellaisesta näkökulmasta, joka on meille tuttu. Mukaan myös talousnäkökulmaa ja elinkeino-osaamista. Muuten toiminnasta katoaa mielekkyys, eikä ikäisiäni saati minua nuorempia saada enää houkuteltua mukaan. 

 Silmäniloa tässäkin. Lähiruoka ja luomu on lyönyt hyvin läpi kärsivällisen ja pitkään jatkuneen työn kautta. Kävin torstaina hakemassa Valkaman luomutilalta Jokipiistä naudanlihasatsin.

Ainakin palapaisti suli suuhun. 

Kunnat pelinrakentajina

Sunnuntai 15.4.2012 klo 10:15

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma kävi perjantaina Seinäjoella puhumassa ajan haasteista ja tulevaisuuden painopisteistä. Hänen viestinsä oli selvä: Kuntien pitää pysyä keskeisinä pelinrakentajina ihmisten palveluissa.

Mutta palvelupeliä ei rakenneta käsijarrussa roikkumalla ja halvaantuneena, erityisesti nyt, kun valtio suunnittelee tulojen uudelleen jakoa ja miettii kuntien tehtäviä. Vain toimimalla aktiivisesti nytkin, voimme vaikuttaa siihen mitä tuleman pitää. Pelkän ein sanominen on karhunpalvelus kuntalaisille, sillä jos emme me tiedä kuinka hyvä olisi emmekä ehdota ja esitä mitään, valtiovarainministeriö kyllä tietää ja osoittaa meille mieluisensa paikan. Ja siinä sitä sitten ollaan.

Suurin peikko on valtionosuusjärjestelmän tarkistus. Meillä Jalasjärvelläkin suhde on karkeasti ottaen fifti-fifti verotulojen ja valtionosuuksien suhteen. Ilman Jakkiakin olisimme kuntana nopeasti kontillamme, jos kuntien valtionosuuksia ja verotuloja vähennetään ja kun vastuita esim. työllisyyden edistämisessä ja syrjäytymisen poistamisessa on tullut lisää.

Kyllä minua vaivaa paljon se, etteivät JIK-kunnat ole päässeet yhteisymmärrykseen sosiaalityön siirtämisestä kiireesti JIKin liikelaitoskuntayhtymään. Meilläkin valtuusto jätti turhan pitkän siirtymäajan. Vastuutan muutoksen johtamisesta ja johtamattomuudesta nyt kuntien johtajia. Julkisten palveluiden asiantuntijoina he ovat avainasemassa uudistusten moottoreina - ja päättäjät käyttövoimana. Päätöksenteko tapahtuu aina esityksestä. Ja siinä luottamushenkilö kyllä joutuu luottamaan viranhaltijan valmisteluun. Olen varma, että kunnollinen perehtyminen ja asiakkaiden tarpeiden nostaminen toiminnan keskiöön olisi saanut aikaan toisenlaista aktiivisuutta myös sosiaalipuolen palveluiden uudistamiseen. 

Muutamassa vuodessa JIK on näyttänyt dynamiikkansa ja todistetusti pystyy toimimaan niin, että henkilöstö on tutkitusti työtyytyväistä eikä suurempia nurinoita palveluistakaan ole käyttäjiltä kuulunut. Enemmänkin kehuja vain. Meillä on valmis organisaatio ja sitoutuneet toimijat. Kunpa osaisimme ottaa siitä kaiken saatavissa olevan hyödyn alueemme asukkaille juuttumatta hallinnollisiin hidasteisiin.

     Mieluummin kuitenkin ykkösiä kuin uunoja :)

Ryhtikorjaus

Sunnuntai 8.4.2012 klo 12:32

Mikä meitä oikein vaivaa? Jatkuvasti tulee uutisia mitä kummallisimmista kytköksistä ja kähminnöistä joka tason toimijoiden touhuista. Tehdään mitä mieleen juolahtaa, niinkuin säännöt eivät koskisi joitakin ollenkaan. Julkisuuden kourissa on nyt samaan aikaan ministeritason väkeä, julkisomisteisten yhtiöiden korkeinta johtoa, ammattiliittojohtajia, säätiöitä, entisiä korkean tason päättäjiä samoin kuin kuntien luottamushenkilöitä.

Nopealla analyysillä en löydä vastausta siihen, mistä tämä johtuu. Onko joku saanut liian paljon liian helposti ja vauhtisokeutunut siksi? Tai, onko muutama ollut liian kauan ja luonut systeemin jossa sulle-mulle-hommasta on tullut talon tapa? Entä osaaminen, onko sitä riittävästi? Ellei pyri jatkuvasti uudistumaan ja oppimaan uutta, ei vanhoilla tiedoilla ja asenteilla enää tehdä yhteisölle hyvää. Eikä tehdä hyvää silloinkaan, jos tahdotaan vain asettua periaatteesta poikkiteloin tai katse etsii omaa napaa.

Esimerkiksi luottamushenkilöillä, erityisesti hallitusten ja johtokuntien jäsenillä on sellainen rooli, että siinä voi yllättäen saada aikaa paljon hyvää ja huonoa. Ei pidä luottamushenkilön enää vain luottaa. Pitää yrittää myös kehittää ja kehittyä. Pelikenttiä on monia ja ympäristö muuttuu jatkuvasti. Usein osapuolina yrityksiä, tuttujen ja tuntemattomien, joilla on omia verkostojaan. Hyvästä maineesta kumppanina ja työnantajana kannattaa pitää huolta ja nähdä se, mikä on kokonaisuudelle parhaiten hyödyksi.

En kuitenkaan sälytä vastuuta asioihin vaikuttamisesta vain hallitukselle, vaan esim. kuntien lautakunnissa jäsenet vaikuttavat esittelijöiden kautta ja valtuutetut julkisissa valtuuston kokouksissa lehdistön ja kuntalaisten kautta. Kaikkien rooleissa on suuri vastuu, jos on valtaakin. Viime aikoina olen joutunut sanomaan monta kertaa ei ja tuottamaan pettymyksiä. Eihän se mukavaa ole, erityiseti, kun olen ollut usein asioista samaa mieltä.

Ei anneta suomalaisen hallintoryhdin nyt lysähtää. On valtavan tärkeää, että vuorovaikutus ja luottamus pelaa. Keskustelevan ilmapiirin luomiseen tarvitaan useampi kuin yksi osapuoli ja yhteinen tavoite. Hyvän ja oikean vaaliminen on jokaisen asia.

Pääsiäisen värejä ja kontrasteja

On elämä laina

Sunnuntai 1.4.2012 klo 17:44

Lehdessä luki, että pohjalaista hyvinvointia uhkaa pirstoutuminen. Aiheellista huolta ja totta joka sana. Mitä Sinun mielestäsi kuuluu hyvinvointi-käsitteen alle? Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut? Opetus ja kouluttautumismahdollisuudet? Työllisyyden tukeminen? Kyllä, ainakin ne. Edellisessä kirjoituksessa murehdin työllisyysasioita ja erityisesti nuorten kohtaloa. Pirstoutuminen on sitä, ettei kokonaisuus ole kenenkään hallinnassa eikä vastuulla.

Kuntien tehtävänä on laatia kerran valtuustokaudessa hyvinvointikertomus. Paperi on kovatöinen ponnistus ja suuri kivi kuntasektorille, jossa palvelut on pilkottu tekniseen sektoriin, sivistykseen, sosiaalipalveluihin, terveyspalveluihin ja maaseutuhallintoon. Lisäksi mukana keikkuvat vielä elinkeinotoimi ja ylikunnalisen yhteistyön mallit. Työllistämiseen on satsattu voimakkaasti ainakin meillä, eikä se oikein kuulu henkisesti oikein mihinkään edellä mainituista. Kokoava voima pitäisi nyt löytyä siihen, että motivaatio asiakirjan työstämiseen löytyy. Ja vielä kun sillä pitäisi olla vahva yhteys käytännön elämään, sisältönä toteutettavissa olevaa konkretiaa. Hyvinvointi ja sen kehittäminen kuuluu kaikille.  

Noinkin syvällinen otsikko nousi mieleen, kun piipahdin 88-vuotispäivillä. Elämän ehtoopuolellakin voi puhua hyvinvoinnista, jos palvelut pelaavat, mutta erityisesti silloin, kun on huolehtivia ihmisiä ja lähimmäisiä ympärillä. Mutta että jaksaisimme huolehtia muista, muistetaan huolehtia itsestä. 

Hiljainen viikko on sopiva aika pikkuisen nöyrtyä ja katsella ympärilleen. Tämä kaikki on niin ainutkertaista. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. 

Riihellä

Lauantai 24.3.2012 klo 11:48

Maamme hallitus kävi riihellä torstaina. Tulevien vuosien budjettilinjauksista sovittiin muutaman miljardin osalta. Mitä tuli? Akanoita ainakin, sillä veroja korotetaan ja leikkuri leikkaa. Jyviäkin, jos lasketaan uhat-jotka-eivät-toteutuneet, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella. Kela-korvaus siis säilyy yksityisellä lääkärillä käymisessä vielä ja eläkkeisiin tulee indeksikorotukset.

On valitettavaa, ettei tämä hallitus ei kannusta taloudelliseen toimeliaisuuteen. Päinvastoin. Ministeri Ville Niinistö pauhaa turpeesta ja puoltaa energiaverojen korotuksia. Polttoaineiden hinnat ovat yli kipurajan. Arvonlisäveroihin tulee korotus. Tasaveroja suurin osa ja me kaikki maksamme, olimmepa pienituloisia tai paremmin tienaavia.

Kotihoidon tuki sentään jätettiin rauhaan. Hyvä niin, sillä lapsiperheiden selviäminen tämän päivän Suomessa on suuri ihme. Useampi lapsi, asuntovelka, perheessä ehkä sairautta, vanhemman työpaikka epävarmalla pohjalla ja tämä kulutusbuuminen yhteiskunta luovat yhtälön, jossa hyvät neuvot ovat tarpeen. Jos minä saisin päättää, loisin systeemiin väljyyttä niin, että kotihoidon ja työssäkäynnin voi yhdistää. Kun maksettaisiin osa tukena, osa palkkana, voittaisivat kaikki. Ammattitaito pysyisi yllä, työvoimapulaan ja sijaistarpeisiin voitaisiin vastata, lastaan hoitavien äitien arvostus nousisi ja ennen muuta valinnanvara lisääntyisi.

Sisältöihin pitäisi keskittyä muutenkin. Nuorten yhteiskuntatakuuta rummutetaan, mutta ymmärrän hyvin erään isän huolen siitä, että erilaisilla työkokeiluilla ja tukityöllistämisellä saadaan aikaan se, etteivät työnantajat ota nuoria oikeisiin töihin, vaan suosivat vain sellaisia, joihin saa yhteiskunnan tuen. Mitä tekee nuori pudottuaan tuen piiristä? Löytääkö motivaation hakeutua opintojen pariin? 

Tällä hetkellä 110 000 alle 30-vuotiasta ihmistä on vailla 2. asteen tutkintoa. Hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä puhutaan, ja työ tunnustetaan yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä. Työvoimapalvelut on siirretty kunnista alueen keskuksiin, meiltä Jalasjärveltä vietiin asiantuntemus Seinäjoelle. Vastuu ja lasku pitkäaikaistyöttömien tukitoimista on kunnilla, mutta valta alueellisella ELYllä.

Koko riihi ja sen osa:

Niin tarkkaan hiotut yksityiskohdat ja toisiinsa sopivat. Ei kovin helppoa eikä nopeaa työtä, mutta sitäkin kestävämpää. Yhteiskunnassa pitäisi pyrkiä samaan. Päätösten vaikutusten arviointia ja sisällöllistä uudistusta lisää.

Heräsin taas tuohon työelämän tärkeyteen ihmiselolle. Nykyiset toimet eivät riitä, palvelut on viety liian etäälle. Kunnat ovat kohta pulassa. Elinkaariajattelusta voisi olla enemmän hyötyä sektorittaisen sijaan.

Mitäs jos perustetaan JIKkiin yhteinen työelämäosasto, jossa alettaisiin miettiä omia ratkaisuja alueen työllisyyden hoitoon niin rekrytoinnin kuin työllistämistoimienkin näkökulmasta.  

Seis ylilyönnit ja eteenpäin

Sunnuntai 11.3.2012 klo 13:22

Kyllä kalliksi käy, jos vihreän ympäristöministeri Niinistön tylytys saa jatkua maamme energia-asioissa. Ja niin ihanaa kuin olisikin pelastaa maailma - vaikka oman maan väen kustannuksella.

Suoraan sanoen, olen pettynyt nykyiseen energiapolitiikkaan ja erityisesti äkilliseen turpeen karsastamiseen lämmityksessä. Enkä vain siksi, että minulla olisi oma lehmä ojassa vaan se takia, että tuntuu aika hölmöläisen hommalta ajaa alas omaa raaka-aine, jota moni muu maa karehtii.

Meillä turvevarallisuutta on rahallisesti 850 miljardin edestä, mutta tulevilla veronkorotuksilla, (lue sakkomaksuilla) halutaan sen käyttö torpata. Megawattitunnin vero on nyt 1,9€, mutta ensi vuonna jo 4,9€! Moni voimalaitos on rakennettu turpeen varaan, eikä niissä yhtäkkiä voida alkaa polttamaan mitä tahansa, edes turpeen lisäksi. Kuka maksaa kalliimmat energiamuodot, kuka kustantaa voimaloiden uudet kattilat? Loppukäyttäjät eli me! Hallitukselta taas selvä ylilyönti ja maksuilla kuritus.

Esimerkiksi Norja, jossa varmasti ymmärretään oman energiaraaka-aineen antamat mahdollisuudet ja markkinavahvuus. Turpeen sanotaan olevan ilmastolle myrkkyä. Kuitenkin, jos öljyä lorahtaa maahan tai vesistöön, on aloitettava mittavat torjuntatoimet saastumisen estämiseksi. Missähän mennään tuotekehityksessä esim. turvepolttolaitosten suodattimien kohdalla? Löytyykö tukea ja tahtoa näitä teknologisesti kehittää? 

Vapo on luvannut olla mukana omalta osaltaan kun se vain sallittaisiin. Myös kuntia tarvitaan ympäristölupia myöntämään. Meidän ei kannata sahata omaa oksaa, vaan alkaa tehdä töitä sen eteen että omavaraisuutemme lisääntyisi tässäkin asiassa. 

* * *

Huomio kokonaisuuksiin. Näkökulmasta riippuu niin valtavan paljon. Jos johdossa korostuu henkilöstönäkökulma, kärsivät helposti asiakkaat ja päinvastoin. Millä ihmeellä päästäisiin niin aitoon vuoropuheluun, jossa asiakaspinnassa työskenteleviltä myös kysyttäisiin kuinka olisi, jos hyvin olisi? Moneen kysymykseen voisi löytyä parhaiten apuja juuri käytännön työtä tekeviltä ja toki moneen muuhun asiaan. He kun kohtaavat päivittäin ne, joiden eteen töitä tekevät. 

Laturetkipäivä on taas tänään. Kymmeniä suksittelijoita tuli vastaan tai hiihti meidän ohi. -Grilliä on nyt tihiäs, totesi eräs pitkänmatkan sivakoija kun Riistan kodalle makkaralle ja mehulle pirätti.

Olkaamme itse muutoksen tekijöitä

Torstai 1.3.2012 klo 22:50

Arvoisa lukijani: Ehdit varmasti jo ajatella, että nyt on blogisti kääntänyt takkinsa ja asettunut puolustamaan kuntien rakennemuutosta ja valtiovarainministeriön selvitysryhmän työtä, jonka nimi oli todellakin Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne. Siinä selvitettiin mm. palvelutarpeita, kuntataloutta, alue- ja yhdyskuntarakennetta, työssäkäyntiä ja asiointia. Mutta ei. En voi niellä esitystä noilla perusteilla - en sitten millään. Kuntalainen, ihminen kuntarajojen sisällä, palveluiden käyttäjänä tulee huomioida paremmin. Lisäksi henkisiä valmiuksia pitää vielä lisätä kuntien välillä. Pitää nähdä, että heikomman menestys koituu myös vahvemman hyödyksi.

Haluan, että voimme itse tehdä ne muutokset joita tarvitaan. Vaikka vaikeaa sekin on. Muutosvastarintaa kohtaa kaikkialla, jopa yllättävissä asioissa. On fakta, että se juna meni jo, ettei mitään tarvitse tehdä. Nyt jos koskaan pitää luottamushenkilöiden herätä. On viimeinen hetki alkaa kunnissa itse tehdä hallittua ja siedettävää muutosta, sellaista joka kutakin kuntaa parhaiten palvelee. Joissakin se on liitos, joissakin yhteistyön laajentaminen naapureiden kanssa. Työtä olemme ainakin Jalasjärvellä tehneet kuuliaisesti ja hyvä niin, vaikka kipeääkin on tullut. 

Avainhenkilöitä olemme me valtuutetut ja tietysti virkamiehet. Periaatteesta poikkiteloin oleminen ei auta eikä kukaan enää kai uskokaan, että entinen meno voi jatkua.

Oikeustieteen professori Kaarlo Tuori nosti esiin erinomaisen pointin muistuttaessaan, ettei hallitusohjelma ole laki, vaan ohjelma, joka on laadittu hallituksen työn pohjaksi. Näkökulma on erittäin hyvä, kun ajatellaan, että kuntauudistus koskettaa jokaista, aivan jokaista suomalaista - eikä vain niissä kunnissa jotka liitettäisiin, vaan myös niissä, joihin toinen kunta liitetään. Siksi tämä asia ei voi tulla ylhäältä annettuna, hallitusenemmistön jyräämänä, vailla laajaa keskustelua ja julkista valmistelua. Sitä paitsi, hallitusohjelma täyttää jo pian vuoden.

Vaistämättä on tullut tunne, ettemme osaa ottaa edes nykyisistä rakenteista ja toiminnoista kaikkea irti. Ja ettei kaikille valtuutetuillekaan ole valjennut julkisen sektorin ongelmat tänä päivänä, tulevaisuudesta puhumattakaan. Luotetaan ja uskotaan, että kullä niitä euroja jostain tulee kun vain ollaan tiukkoina ja vaaditaan. Mutta eipä taida tulla, ellemme kunnolla käytä edes niitä keinoja joita meillä esim. yhteistoiminta-alueiden ja liikelaitosten kautta on. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eurot sieltä ja täältä näkyvät viivan alla.

Terveisiä lomapäivältä. Valjastimme konkarin pitkästä aikaa kärryjen eteen kun pelkäsimme, että reki olisi liian raskas vetää. Sitten vielä pahoissa paikoissa hyppäsimme kyydistä, jotta kumppanimme jaksaisi paremmin. Se kannatti :) Yhteispelillä ja samaan suuntaan. 

JK. Onnea ja menestystä Sauli Niinistölle Suomen presidenttinä. Ole sellainen johtaja, joka sanoo mitä ajattelee ja avarra näkökulmia, jos näyttää, että lainsäätäjät kääntyvät liikaa tuijottamaan puolueidensa tavoitteisiin ja käyvät nokittelemaan tyhjänpäiväisistä ohi kansamme yhteisen edun.

Ei enää maton alle

Sunnuntai 12.2.2012 klo 11:11

Päivän Hesarin kakkossivulla oli mielenkiintoinen vieraskynä. Psykiatrian professorit Tampereen yliopistosta kirjoittivat, että lasten ja nuorten psykiatria on yhdistettävä.

Enpä ollut tätä ennen ajatellut enkä oikein ymmärtänytkään, että toiminnat ovat käytännössä NIIN erillään toisistaan kuin kirjoituksessa tuotiin esiin. Lasten ja nuorten psykiatriat ovat siis omat erikoisalansa jo koulutuksessa, mutta nyt voimavarojen yhdistämisellä alkaa olla kiire. Vakuutuin, että näitä rouvia kannattaa uskoa: varhaislapsuuden ja murrosiän tuulissa ja tuiskuissa ihmisen aivojen muokkautuminen on kaikkein suurinta ja erilaista verrattuna aikuisuuteen. Kokonaisuuden hallitsemisesta on tässäkin kysymys, siitä, mikä vaikuttaa mihinkin ja mitkä ovat seuraukset.

Muutoksia pitää tehdä erityisesti palveluiden laadun ja hoidon parantamisen tähden. Apua tarvitsevia vartenhan näitä töitä tehdään, tutkitaan ja kouluttaudutaan.

Kuinkahan paljon terveydenhuollossa muu julkinen sektori mukaan lukien onkaan perinteitä menneiltä vuosikymmeniltä, joita ei vain haluta muuttaa? Alkaa oikein hirvittää. Uusien toimintojen suunnittelu omitaan hetkessä ja sävelet ovat selvät, mutta kuinka vaikeaa onkaan mennä muuttamaan olemassa olevaa! Esimerkkinä tästä ensihoidon järjestelyt, jotka lailla määrättiin sairaanhoitopiirien vastuulle ensi vuoden alusta. Kallista, älyttömän kallista tulee toiminnasta kunnille, mutta ompahan luotu kovettu ja kattava systeemi lain suojissa! Siis minkäs teet?

Tulenkantajia tarvitaan. Niitä, jotka nostavat asioita keskusteluun ja niitä, jotka pitävät keskustelua yllä. Kerran sanottu ei tässä maassa vaikuta mitään. Pitää sanoa useamman kerran ja monella foorumilla. Minä en halua olla ainakaan sellainen poliitikko, joka lakaisee ongelmat maton alle. Toki, seurauksena on helposti että syytetään virkamiesten työn ja valmistelun vaikeuttamisesta, mutta luulisi, että hekin haluavat onnistua tehtävissään. Ei kaikki osaaminen ja asiantuntijuus voi olla yhdessä päässä.

Kimppu kotimaisia tulppaaneja ystävänpäivän kunniaksi:)

Uus avoimuus

Lauantai 4.2.2012 klo 15:12

Viimeisten parin viikon aikana on oltu erityisen avoimia. Monet ovat avautuneet julkisesti ja kertoneet eri foorumeilla, kumpaa aikovat äänestää Suomen presidentiksi. 

Päätin pidättäytyä julkistamasta omaa ehdokastani. Enkä tee sitä nytkään. Vaalisalaisuuden nimissä saan onneksi pitää tuon tiedon itselläni, nyt kun omalla puolueella ei omaa ehdokasta ole. Tarkemmin ajatellen, ketä se edes kiinnostaisi? Ja mitä hyödyttäisi? Tuskin ehdokasta ainakaan, enkä usko sillä olevan vaikutuksia yhteistyöhön suuntaan tai toiseen myöskään kunta- tai maakuntatasolla. Itseni vain tervaisin.

Tämä uus avoimuus on mielenkiintoinen ilmiö. Sosiaalinen media sitä vaatii ja houkuttelee avautumaan enemmän kuin olisi tarpeen. Ja kansaa kai kiinnostaa? Tirkistely toisten kuulumisiin on helpompaa kun ei tarvitse kommentoida tai aidosti kohdata.

Tutut ovat tulleet lähemmäs kuin ennen. Silti mikään ei korvaa puhelua tai käyntiä, konkreettista apua hädän hetkellä. Silmät ovat sielun peli ja ne pitää nähdä. Sanahelinästä on helppo erottaa ne, jotka oikeasti tarkoittavat mitä sanovat.

Sain vierailla toissa viikolla Brysselissä. Tuossa parlamentin salissa yli 700 meppiä vääntää yhteisistä asioista. Suuremmat ovat kuviot kuin kotimaassa, mutta yhtä tärkeät.

Vaaleista vaaleihin käy meidän tiemme. Jo lokakuussa on jälleen kuntavaalit. Takana ovat erittäin haasteelliset vuodet ja kuluva vuosi niin ikään. Luottamushenkilön tehtävä on muuttunut viime kaudestakin. Tässä muutoksessa pitää pysyä ketteränä.

  Muistakaa käydä sunnuntaina äänestämässä!

Tärkeät pienet asiat

Sunnuntai 22.1.2012 klo 16:24

Nyt kun kuntien rajoja piirrellään huvikseen uusiksi, on hyvä pysähtyä miettimään, keitä varten nuo kunnat on aikoinaan perustettu. Joku tarkoitus sillä on ollut. Vastaus on meillä kaikilla toki tiedossa - ilman kuntalaisia ei olisi kuntiakaan.

Vaikka joskus tuntuu unohtuneen, on kunnilla suuren suuri ja merkittävä palvelutehtävä. Pitää palvella ihmisjoukkoa mutta myös yksilöä. On lakisääteisiä palveluita ja kapea siivu muita, vapaaehtoisia. On päivän selvää, että palvelut karkaavat.

Yrityksissä tehdään jatkuvasti asikaskyselyitä ja tutkimuksia tavoitteena tarjota parempaa asiakaspalvelua kuin kilpailijat. Kunnissa harvemmin. Ehkä siinä onkin syy, miksi ei-niin-hyviä palvelukokemuksia tulee turhan usein.

Mutta onneksi on toisinpäinkin. Sain juuri puhelinsoiton erittäin tyytyväiseltä kuntalaiselta, asiakkaalta, joka oli saanut Jalasjärven kunnasta hyvää palvelua. Hänen asiansa oli otettu vakavasti heti ja kohtelu oli ollut hyvää. Hänen kysymyksiinsä oli annettu vastauksia ja oli tunne että asiat lähtevät vauhdilla eteenpäin. Näin sitä pitää. Ja hyvä kello kuuluu kauas. Vien palautteen perille kyseiselle henkilölle heti huomenna ja kerron muillekin:) 

Pienet asiat ovat tärkeitä ja asiat ainutkertaisia. Se kun muistetaan kaikkienvälisessä kanssakäymisessä niin hyvä on. 

Tuoreessa Talouselämässä pääministeri sanoo kuntauudistuksesta, että pakko onnistua. Hän lausui myös, että "Seinäjoella paikalliset keskustalaisvaikuttajat juuri sanoivat, että painakaa vaan kaasua". Kyllä minä niin mieleni pahoitin, mutta yllytyshullu painaa kaasua vaikka tie on liukas. Ei se vauhti, mutta äkkipyssäys. Nyt Keskustaa todella tarvitaan.

Alla on mies, joka on nyt tulisilla hiilillä. Viekö tie toiselle kierrokselle? Toivon niin.

Kuntakenttä jäätyi

Sunnuntai 15.1.2012 klo 13:01

Se oli perjantai ja 13. päivä, kun Suomen Kuvalehti julkisti kaavaillun uuden kuntakartan. 336 kunnasta jäljelle jäisi 70.

Vastuun tästä asiasta kantaa nyt Kokoomus. Samalla tavoin, kuin jätevesiratkaisusta vastuunnutettiin aikanaan Keskusta. Seuraukset ovat hyvin muistissa ja näkyvät tässäkin suunnitelmassa, sillä se päättää kenellä valta on.

Jalasjärveä ollaan siis liittämässä Seinäjokeen ja Kurikkaa Suupohjan suuntaan. Jotkut sanovat, etteivät usko tämän karttaharjoituksen todenperäisyyten, mutta minusta tähän on pakko alkaa uskoa - niin toivottomalta kun se tuntuukin. Nimittäin: jos ei usko - ei myöskään toimi huonon ratkaisun syntymistä vastaan.

Kuinka meidän käy? Useampi kuukausi on nyt jo JIK-kunnissakin jahnattu ja vedottu kuntarakenneuudistuksen antamiin vastauksiin kehittämistoiminnassa. Että sitten kun.

Eipä sillä, olihan tämä hallituksen halu tiedossa, mutta suoraan sanoen, en olisi uskonut että vanhanaikainen hajota ja hallitse-tapa on menetelmänä aina vain. Pahinta on, että JIK-kunnat hajotetaan ja samalla saa mennä liikelaitoskuntayhtymä, joka on kuluneiden kolmen vuoden aikana vastannut hyvin omistajien tarpeisiin. Turhaako työtä kaikki?

Pelkään, että kuntien lähiajan kehittyminen loppui perjantaihin. Sosiaalipalvelut huutavat resurssia kaikissa JIK-kunnissa, kiinteistöt tarvitsisivat osaavampaa otetta ja Jalasjärvi-Kurikka maaseutuhallinto on 15 päivän ikäinen. Olemme kunnassa vastanneet yhteistyövaatimuksiin kaikilla sektoreilla. Nämäkään toimet eivät valtaapitäville riitä. Nyt hamutaan suurempia hallintoyksiköitä kuvitellen, että ne kun saadaan, on kuntien ongelmat hoidettu. Mutta tällä tyylillä energiat valuvat väärään paikkaan.

Jos tälläiseen pelkkään hallinnolliseen kuntaremonttiin ryhdytään ja se pakolla läpi viedään, muuhun ei sitten rahkeet taida riittääkkään. Niin on ennenkin käynyt, että uudistuminen on jäänyt vapaaehtoisissakin kuntaliitoksissa vähäiseksi. Ja etteivät pienet tahdo pärjätä suurten joukossa. Nyt jos koskaan tarvitaan yli puoluerajojen välistä yhteistyötä. Tiedämmehän me kuitenkin itse parhaiten mikä meille on hyväksi.

Ajatuksen voimalla

Sunnuntai 8.1.2012 klo 11:28

Kuinkahan se onkaan niin, että on paljon helpompaa hajottaa kuin rakentaa uutta? Sama juttu ihmissuhteissa kautta linjan. Saataisiinko aikaan enemmän hyvää kuin huonoa sillä, jos aidosti ajateltaisiin, mitä voin ympäristöni hyväksi tehdä? Se vain ei ole kovin helppoa. Monella on korkea korkea kynnys panna ajatuksensa likoon, muiden arvioitaviksi.

Siitä mahtaa olla kysymys päivän uutisessakin, jossa kerrottiin, että kuntapäättäjäksi pyrkiminen ei juuri kiinnosta. Vain 14% olisi kiinnostunut tuosta tehtävästä. Jonkin verran enemmän halukkuutta ilmeni koulujen johtokuntiin ynnä muihin tehtäviin. Ne saatetaan kokea helpommiksi, vaikka minkään tehtävän haasteellisuutta ei pitäisi aliarvioida.

Ehdokkaiden saaminen lokakuun kuntavaaleihin saattaa olla työn ja tuskan takana. Omien kokemusten pohjalta, nyt pian kahden kauden ajalta, kannustan lähtemään ehdolle. Päättäminen on muuttunut paljon näissä seitsemässä vuodessakin. Kuntien välinen yhteistyö ja vuorovaikutus ulospäin on noussut prioriteeteissa yhdeksi tärkeimmistä. Muutosta kuntakentässä vaaditaan ja niitä on tehtävä oman kunnan sisälläkin palveluiden ja kuntalaisten tähden. Tässä tilanteessa jarrumiehillä ja -naisilla on suuri ristiriita. Periaatteesta poikkiteloin oleminen ei auta enää ketään. Ei edes poliittisia päämääriä, joita kuntapolitiikalla tulisi kaikkein vähiten ruokkia. 

Vielä toinen asia. Ajatuksen voimalla toimii vaasalainen nuori poliisi Sami Isoniemi, joka on alkanut puhua lastensuojelulasten puolesta. Omiin kokemuksiinsa pohjaten hän on ottanut asiaa hoitaakseen. Loistava esimerkki siitä, miten voi tehdä hyvää. Lakimuutoksen myötä lasten perhehoitoa painotetaan laitoshoidon sijaan. Perheitä pitäisi nyt löytyä koulutettavaksi sijaisvanhemmuuteen ja tässä juuri tarvitaan innostajia ja rohkaisijoita. Ja mitä lähempänä lapsen biologisia vanhempia ja sukua, sitä parempi monessa tapauksessa.

Ja kolmas asia. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros alkaa jo ensi viikolla. Luotan Väyryseen tässä tehtävässä. 

Koetelluin ja kokenein toiselle kierrokselle.

Poikkeusoloissa meidät punnitaan

Lauantai 31.12.2011 klo 12:06

Näin vuoden lopulla ei näköjään pysty siirtymään uuteen pohtimatta vähän mennyttä aikaa. Jotakin pitäisi todella jäädä käteen kuluneesta vuodesta, opiksi ja ojennukseksi, ettemme ainakaan samoja virheitä toistaisi. Sitten pitäisi vielä rohkeasti tehdä lisää sellaista, joka oikeasti hyödyttää ja vie eteenpäin. Näin sekä henkilökohtaisessa elämässä että yhteisön jäsenenä, päättäjän roolissa.

Lyhyt tilinpäätös: Menemättä syvemmälle globaaleihin ilmiöihin, vuosi 2011 punnitsi meidät järjestämällä poikkeuksia poikkeusten perään.

Talvi oli hyvin kylmä ja lunta valtavasti. Vesiputkien ja lämmityksen kanssa murehtivat monet ja voimavaroja kysyttiin arkiaskareisiin erityisesti maaseudulla. Sama säähuoli koettiin kesällä, kun satoi ja satoi vain. Turve jäi suohon eikä viljelijöiden satokaan parasta ykköstä ollut.

Eduskuntavaalien myötä poliittinen kartta uudistui äänestäjien tahdon mukaan. Mielestäni nyt voi jo kysyä, että tätäkö oikeasti haluttiin? Eduskunta on menettänyt toimintakykyään kun on alettu puhua äärikielellä, ylivertauksin. Kansaa huvittaa, mutta kaikki on asioiden hoidosta pois.

Nuo osoittivat kyllä sen, että valta ja vastuu kulkevat samaa polkua. Puolueeni sai keväällä selkäänsä, mutta seuraavaksi on Kokoomuksen ja SDP:n vuoro. Myös muiden puolueiden on lunastettava lupauksensa, jos haluavat jatkossa pärjätä. Pari pahaa ja pelottavaa on ainakin tulossa: Kunnissa odotetaan rakenteeseen ohjetta ylhäältä ja polttoaineesta tulee huomisesta alkaen liian kallista. Hinnannousun vaikutukset siirtyvät jokaiseen tuotteeseen. 

Pari päivää sitten tohtori julkisti, että Jalasjärvi ja Parkano ovat tienvarren ainoat kunnat, jotka ovat jääneet sivuun kasvu-uralta. En käy täysin kiistämään. Kehitystä on tapahtunut, mutta turhan hitaasti. Kuntana emme ole pystyneet löytämään riittävän selkeää linjaa tulevaisuuteen jolloin konkreettiset toimet ovat jääneet vähäisiksi. Taloushuolet kyllä kangistavat, mutta eteenpäin on päästävä. Onneksi yksityinen palvelutuotanto on pitänyt virettä yllä.

Mutta mikä lääkkeeksi? Tärkeimpänä: viranhaltijoiden ja kuntalaisten vuoropuhelua on saatava kiireesti lisää. Meidän päättäjien hommaa on näitä mahdollisuuksia panna jalalle, kylissä, netissä ja jalkautuen. Viestien pitää kulkea ja ne pitää kuulla.

On koettu joulunajanmyrsky ja vielä odotellaan kuntamyrskyä. Joulunaikana seuraukset olivat tuhoisat. Kumossa pysyvästi, hallitsematta, kasvavia puita ja sähkölinjoja kymmenien miljoonien edestä.

Jalasjärvellä näkyy yhtä paljon tähtiä kuin muuallakin. Meillä on vielä paljon tekemättä ja omat mahdollisuutemme, kunhan ne näemme ja toimimme sitä mukaa.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Kiitos keskusteluista, viesteistä ja yhteistyöstä. Jatketaan hyvillä mielin muistaen oma vastuumme yhtenä kaikista.

Joulu maahan

Lauantai 24.12.2011 klo 11:56

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy:

sinne saattaa löytää, vaik paikallansa pysyy.

Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa,

itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,

Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista.

Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.

Voi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,

sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,

mutta sepä kätkeytyy ja narraa etsijänsä.

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha-

itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

-Juha Vainio-

Hyvää ja onnellista Joulua!

Talousarviovaltuusto

Sunnuntai 18.12.2011 klo 10:23

Jalasjärven valtuustolla oli budjettikokous torstaina. Äänestyksiltäkään ei vältytty mutta toisaalta se on hyvä merkki: ehdotus oli luettu tarkkaan ja asioita ja niiden tärkeysjärjestyksiä oli mietitty.

Kuntarakenneuudistuksen uhka on ajanut kunnat odottavaan tilaan. Sen myötä monen kuntien investointirohkeus on lisääntynyt, kun halutaan saattaa koulut ja päiväkodit ja terveyskeskukset kuntoon ennen pelättyä pakkoliitosta suurempaan. Kokemuksista jo tiedetään, että satsaaminen reunamaille tyrehtyy kuntaliitoksen myötä ja ainakin silloin kun pieni liittyy suureen eikä tasavahvaan.

Ehdin jo mainostaa, että moniin muihin kuntiin verrattuna meidän talousarviomme on realistinen ja investoinnit, joita esitämme välttämättömiä. Mutta myös meillä rohkeita riitti. Hyvinvointikeskus - uimahalli- haluttiin taloussuunnitelmaan kirjata muutaman vuoden päähän ja Jokipiin siltaa korjata jo ensi vuonna.

Eihän siinä mitään, jos olisi rahaa. Tehtäisiin vaikka heti kaikki. Ei voida vain ajatella, että lisätään tätä ja tuota, muttei oteta mitään pois. Sama se on yksityistaloudessakin, eikä tämä kuntatalous sen kummempaa ole.

Tärkeimpänä kuitenkin suunnittelussa jo oleva uusi palvelukoti, joko korvaa kelvottoman Pentinlamminkodin ja tuo muutaman uuden lisäpaikan. Huoltosuhteen muutos on tosiasia joka on otettava vakavasti. Kohta eivät riitä rahat eivätkä kädet.

Jalasjärven heikko lääkäritilanne on puhuttanut syksyn aikana paljon ja monella foorumilla. Tietoisina lääkärien epätasaisesta sijoittumisesta JIKin alueella, olemme tuoneet kuntana esiin tavoitteemme asian parantamiseksi. Nähtäväksi jää, joko JIK kasvaa kolmen kunnan kokoiseksi liikelaitokseksi, vai onko puhe yhteistoiminta-alueesta pelkkää sanahelinää. Lähellä Ilmajoella tilanne on meihin verrattuna huikean hyvä, Kurikassakin kohtuullinen. Maalaisjärjellä ajattelisi, että kun yhdessä ollaan, niin hädässä olevaa autetaan.

Pitää muistaa, että JIK on kuntien omistama liikelaitos. Ei auta asiaa, että omistaja vain moittii ja arvostelee. Päätösten pitää olla sellaisia, että niillä tuetaan toimintaa eikä hankaloiteta. Kun odotukset ovat suuret, pitää antaa myös mahdollisuus toimia niiden edellyttämällä tavalla.

Hyvää jouluviikkoa!

Rahalla saa - vähemmän

Sunnuntai 11.12.2011 klo 9:24

Sain käteeni laskelman, jossa havainnollisesti esitettiin kuljetusyrittäjille, mitä tapahtuu kustannuksille vuoden alussa toteutettavan polttoaineveron korotuksen myötä.

Dieselin hintaan tärähtää tammikuussa 10,55 senttiä lisää per litra! Tämä korotus, niinkuin moni muukin oikea asia on jäänyt eurokriisin jalkoihin. Medialtakin on asia jäänyt huomiotta. 

Tämä on nyt sitä viimeisen päälle tasaverotusta, jossa kaikki pannaan maksajiksi. Turha on kuvitella, että vain polttoaineen tankkaajat kärsivät, sillä markkinamekanismi toimii toisin: Kuljetusyrittäjä joutuu tietenkin siirtämään nousseet kustannuksensa tilaajalle ja tilaaja siirtää ne taas eteenpäin jolloin lopullisen hinnan maksamme me loppukäyttäjät joka ainoan ostamamme tuotteen kautta. Oli sitten kysymyksessä maito, makkara tai massatavara.

Esimerkkinä laskelma, jossa turve-/hakeyhdistelmän tai maitoauton kustannukset nousevat pelkän veronkorotuksen myötä ajettaessa 300 000km/vuosi, 15 825€!

Kyllä, käyttövoimaveroa vastaavasti alennetaan, mutta sen vaikutus on vähäinen: Edellä mainitsemassani esimerkissä vain tuhannen euron luokkaa, joten nettovaikutukseksi jää lähes 15 tonnia. 

En nyt yritä laittaa koko korotusta nykyhallituksen syyksi. Vielä keväällä oli tieto, että veroa korotetaan 7,9 sentin verran, mutta Urpilaiselle tuo ei riittänyt. 2,65 senttiä vielä korotettiin tulevan vuoden budjettiin.

Nyt ei enää riitä, että yrityksillä on vahvat taseet puskureinaan. Tarvitaan lisää likvidiä rahaa, jotta saadaan laskut maksettua. Palkatkin nousivat juuri.